Kirja-arvostelu: Operaatio Elop

Lukaisin 2014 Tieto-Finlandia – palkintoehdokkaana olleen Pekka Nykäsen ja Merina Salmisen kirjoittaman Operaatio Elop kirjan. Sitä saa nykyään Kirjapörssistä hintaan 6,90.

Molemmat kirjoittajat ovat toimineet taloustoimittajina, eli teksti on vaivatonta ja sujuvaa luettavaa.

Kirjassa ei suuria yllätyksiä entiselle nokialaiselle tullut, pienempiä muutama. Kaikkiaan kirjaa lukiessa vahvistui oma näkemys siitä, että tuurilla mentiin ja johtoryhmä ei aina tiennyt mitä teki.

Esimerkkeinä virheet: kirjassa ei mainittu Nokia 2110 määrien arviointia karkeasti pieleen, onnea oli mukana kun mekaniikan työkalut tilattiin sataan tuhanteen puhelimeen ja puhelinta myytiin toista miljoonaa.

Ja kirjassakin mainitut virheet, sisäinen kilpailu tekijöistä ja ammattilaisista, sekä myöhemmin matriisiorganisaation perustaminen. Matriisiorganisaation idea oli hyvä, joku katsoo läpi kaikkien projektien tiettyjä tehtäviä ja työkuormaa, mutta siinäkin tuli kilpailua vallasta projektin johdon kanssa. Lisäksi hyvä ihmisten johtaminen vaatii kykyä kuunnella ja myös myötäelämisen kykyä, kykyä empatiaan. Tekninen koulutus ei välttämättä ole paras koulutus ihmisten johtamiseen.

Mukavasti tuli kirjaa lukiessa mukavia muistoja mieleen, ikävästi myös ikäviä.

Itse ehdin olla sen 17 vuotta Nokialla töissä. Eräänlainen oma ja piirin ennätys oli se, että vasta 14 vuoden päästä ensimmäisen kerran otti päähän mennä töihin. Se taisi olla sitä aikaa kun huono johtaminen puhkesi viimein kukkaan.

Ja kuten tiedetään, huono johtaminen perustuu huonoihin johtajiin.

Lähtöpaketteja säästösyistä oli silloin jaettu jo muutaman vuoden ja parhaat, vähemmän sitoutuneet, tietysti lähtivät ensin. Heillä kun oli varaa valita seuraava työpaikkansa.

Typerä systeemi se pakettien jako kenelle vain. Niitä sai kuka halusi, kun fiksuinta olisi ollut pistää ne turhimmat rumpalit pihalle. Ne rytmitajuttomat.

Mutta kuten sanottu, huonoa johtamista.

Kirjasta käy hyvin ilmi matkapuhelinmarkkinoiden muutos 2000-luvun alkupuolella, suurimpana tietysti Applen tulo iPhonella markkinoille. Mutta markkinoiden muutos raudan tekemisestä alustan jakeluun jäi yhtiön johdossa tajuamatta. Yhtenä syynä se, että  johdossa ei uusiutumista tapahtunut, samat naamat jotka olivat tuurillaan arvioineet 2110 mallin toimitusmäärät onnekkaasti pieleen -90 luvulla olivat edelleen häärimässä.

Muita syitä alamäkeen huonon johtamisen johdosta oli yhteen käyttöjärjestelmään loikkaaminen  vaikka puhelimia ei ollut tarjota kuin puolen vuoden jälkeen. Symbian haukuttiin Elopin toimesta ja Meego/Meltemi ajettiin alas N9 mallin jälkeen. Samalla meni melko valmiina olleet tabletit vessasta alas.

Brasiliassa tehtiin silloin jo porukalla hommia, Nokian tehdas ja Nokian tutkimuskeskus, INdT valmistelivat yhdessä konseptia jolla olisi valmistettu Brasilian koulujen käyttöön kirjat syrjäyttävä tabletti-oppikirjapaketti johon Maailmanpankki oli myös lähdössä mukaan korvaamalla puolet valmistuskustannuksista. Myyntimääriä ennakoitiin olevan satoja tuhansia kappaleita. Olin itse veturina konseptille Manauksen tehtaalla ja tiesimme olevamme vuosia kilpailijoita edellä ja tiesimme, että markkinoita olisi, sillä Brasiliassa oli silloin koululaisia kymmeniä miljoonia. Pikkasen harmitti jälkeenpäin.

Kirjasta myös selviää, että varsin pitkään harkittiin myös Androidin ottamista käyttöjärjestelmäksi, Googlelta olis saatu varsin paljon vapauksia personoida käyttis Nokian näköiseksi. Mutta mentiin kuitenkin operaattoreiden inhoamaan Windows käyttöjärjestelmään joka toi Skypen puhelimeen. Skype joka söi operaattoreiden leipää. Windowsista puuttui myös Nokian aikaisempi kielivalikoima, joka haittasi varsin vahvasti myyntiä.

En ymmärrä miksi monen käyttöjärjestelmän kautta ei menty, sillä olihan jo pitkään toimitettu monella käyttöjärjestelmällä puhelimia. Kaikki Symbianit ja S40 Aasiassa ja muissa kehittyvissä maissa. Samaten jämähtäminen yksinomaan prosessorivalmistaja Inteliin oli huono juttu, varsinkin kun Qualcomilla oli tuki Yhdysvaltalaisiin verkkoihin, Intelillä ei.

Kaverini myynnistä kertoi joskus, että jotkut asiakassuhteet olivat vuosien myötä kehittyneet ystävyyssuhteiksi, jolloin myyminen oli verrattain helppoa kun kumpikin osapuoli luotti toiseen. Mutta lähtöpaketeilla saatiin sekin muutettua ja tilalle tuli tiukkoja nuoria jotka olivat ihan pihalla.

Joustava ja herkästi reagoiva tuotekehitys saatiin myös vuosien myötä ja oikealla manageerauksella jäykistettyä verrattain kankeaksi. Esimerkkinä 2010 jalkapallon MM-kisat. Brasiliassa oli lailla määrätty, että digitaalisen television jakelu pitää olla ilmaista ja näin kaikkien saatavilla. Yritin pitkään saada digitv puhelinta meille Manauksen tehtaan tuotantoon mutta vuosi ei riittänyt kun tuotekehityksestä myytiin eioota. Brasiliassa oli 2010 noin 180 miljoonaa asukasta joista melko moni oli kiinnostunut jalkapallosta. Pikkasen taas harmitti.

Toinen esimerkki voisi olla esimerkiksi tuplasimmin puute. Kaikilla kilpailijoilla oli kohta 2000 luvun taitteen jälkeen tuplasimmipuhelimia tarjolla, paitsi meillä Nokialla. Vaikka Nokia suurimpana valmistajan pystyi sanelemaan komponenttivalmistajille omien toimituksien priorisoimisen niin ei sitä tuplasimmikonetta vaan saatu markkinoille asti.

Mutta kirja kannatti lukea, sitä lukiessa tuli muistoja mieleen, enimmäkseen mukavia muistoja.

Oma urani kulki Salon tuotannosta Tampereen, Ulmin ja Pekingin tuotekehitysten kautta Manauksen tehtaalle Brasiliaan, eli tuli nähtyä koko kattaus. Tampereen, Jyväskylän, Oulun, Southwoodin, Ulmin, Kööpenhaminan ja Tokion tuotekehitykset tulivat tutuiksi. Tehtaista Salo, Bochum, Komarom, Dongguan, Fort Worth, Manaus, Reynosa ja Peking.

Hauskaa aikaa suurimmaksi osaksi, Brasiliassa Tucunare (Yellow Peacock Bass) ennätyskala oli 5,5 kg.

Tucunare.jpg

P.S.

Finnairin mainos: erityisen hitaalla naisäänellä kerrottu ”Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen”. Ei saatana, melko alkeellista.

Mainoksissa taitaa erottua virkeän mainostoimiston hauskat ja oivalluksia antavat mainokset, niistä ”johtoryhmän ja sen toimiston joka on aina tehnyt meille mainokset” – mainokset.

Jos ratsastustunnilla hevonen piereksii niin onko soveliasta itsekin päästellä hieman, jos on painetta? Vaikka ei just olis ratsastamassa.

Ovatkohan hautakivet alunperin sitä perua, että varmistettiin ettei se takaisin tule.

Tuli treeneissä lähentäjät niin kipeeksi, että ei pysty hetkeen ihmisten kanssa olemaan.

Optikolla pahinta työpäivässä jos tulee silmäpako.

Erosin kirkosta ja korjasin jeesusteipillä elämäni.

Kaveri tuli perjantaina käymään ja toi tuliaisiksi krapulaa, nautittiin siitä kimpassa lauantaiaamuna. Sitten korjattiin pois.

Maaliskuu maata näyttää, sanoi sähkömies.

Kirjojen lukemisessa on tärkeää luku järjestys.

Herne on helppohoitoinen hyötykasvi. On ruokahernettä ja rehuhernettä, koristehernettä.

Ajattelin kokeilla pienellä alalla ensi kesänä someystävällistä lajiketta, nenähernettä.

Menekkiä luulis olevan.

Advertisements

Panda presidentiksi

Miksi panda presidentiksi?

Koska pandat ovat karvaisia ja suloisia, aivan kuten nykyinen presidenttikin. Ihania.

Lisäksi lutusia ja aivan ihania ja ne katsovat ihanasti alta kulmain, virne suupielessä, kuten nykyinen presidenttikin. Niillä on suomalainen nimikin: Sauli. Eiku Lumipyry.

On tullut katsotuksi presidenttitenttejä Yleltä ja kun kaikissa ehdokkaissa on hyvät puolensa niin on oikein vaikea valita sitä oikeaa.

Mutta nyt kun saatiin tuo pandapari Suomeen niin asia voidaan ratkaista vallan mainiosti.

Pandassa yhdistyvät kaikkien pressaehdokkaitten ydinosaamiset:

Panda on ensinnäkin mustavalkoinen, että terveisiä sinne Poriin.

Panda myös kommunikoi vaikeaselkoisesti, hän verrattain epäselvällä ulostulolla puhuukin. Hän.

Panda on rauhallisista rauhallisin, mitä nyt nälkäisenä vähän murisee.

Panda on kasvissyöjä, luultavimmin myös vasemmalle kallellaan oleva demari, ainakin elanto menee yhteiskunnan piikkiin. Ja verot.

Panda mielellään liittyy natoon, eikä koskaan myönnä olleensa väärässä.

Panda on siis ihana ja siten sopiva presidentiksi. Ihana.

Lisäksi pandoista saadaan iltapäivälehdet ja naistenlehdet ja lehdet täyteen ihania pandajuttuja. Ei sen parempaa ole Suomen yhteiskuntarauhan kannalta nähty, sen jälkeen kun mietittiin, että oliko se 1918 kahakka sisällissota, kansalaissota, kapina vai joku muu.

Panda kannattaa myös aktiivimallia ja Kikyä ja Sotea.

Lisäksi panda on sitä mieltä, että naiset pitää saada myös kutsuntoihin. Että tasa-arvo toteutuisi. Paikallista sopimista on myös miettinyt hän.

Että eiköhän porukalla äänestetä panda presidentiksi, pannaan vaikka poikkeuslailla jos ei muuten onnistu.

P.S.

Vahvat oluet kauppoihin ja toimittajien laskutaito-ongelmat läpsähtivät silmille.
– paljonko on puolet enemmän ja puolet vähemmän, entä kaksi kertaa enemmän tai kaksi kertaa vähemmän kuin mihin verrataan?

Kävin Latviassa viinakaupassa hakemassa lastin.
Ne puhuu, että kulutus kasvais jos on parempaa saatavuutta. En oo sitä huomannu. Päiviä tosin alkoi kadota.
Viime viikolla katosi avopuoliso Päivi. Ja tiistai ja keskiviikko.

Ajattelin tammikuussa pitää nenänvalkaisuviikot, vuosi on vielä vähän hakusessa.

HIFK – Tappara 25.11.2017 Helsingissä: kolme taklausta koko pelissä, kolme maalia. Ja varmaan pelaajat kysyivät valmentajalta, että onko pakko mennä suihkuun jos ei tullut hiki?
Peli ei juurikaan muistuttanut mielikuvaani jääkiekkopelistä.

Jos tekis laulun suomalaisista niin se laulu vois kertoa siitä kaverista joka kylätiellä pakkasessa hajareisin ja avopäin, kännissä seisoo raitilla, katsoo menneisyyteen, eikä kyyneliltään näe edes sinne asti.
Ja kysyy että “miksei kukaan hakenut mua pois…”

Entäs se sianlihan myynti kiinalaisille suomalaisten veronmaksajien rahoilla, eli maataloustuella.
Kovasti kauppaa on kehuttu alan lehdissä, niinku Maaseudun tulevaisuudessa, että hyvää bisnestä Atrialla.
Kysymys vain herää, että miksi suomalaisten täytyy maksaa siitä, että kiinalaiset saavat sianlihansa halvemmalla?

Miksi
* valokuvat pitäisi printata?
* lehdet pitäisi tulostaa paperille ja jakaa postilaatikoihin aamuyöstä?
* kirjat pitäisi painaa paperille, sitoa tai nitoa kansiin ja viedä kirjakauppoihin odottamaan ostajaa?

Siksi kun nuo vanhat on sitä mieltä.

Ainoastaan vanhat ihmiset haluavat velloa vanhoissa tavoissa ja kaataa puun, keittää sen selluksi ja kuivata ja hioa paperiksi ja kääriä rullalle ja viedä painotaloon jossa pääasiassa hiilestä koostuvaa väriä tuhritaan paperiin joka leikataan sivuiksi ja taitetaan lehdeksi ja jaetaan ihmisvoimin aamuyöstä postilaatikoihin.

Josta luettavaksi aamukahvin kanssa. Melko turhauttavan tehotonta touhua.

Olen itse joskus viitisen vuotta jakanut aamulehteä, silloin se tuntui hyvältä ajatukselta. Sai rahaa ja ilmaisen lehden.

Mutta vastaus kysymykseen: ei ole mitään syytä painaa sanoja paperille ja jakaa niitä ympäriinsä. Se on vain osoitus vanhojen ihmisten kyvystä olla muuttumatta.

Kommunikaatio on siellä netissä, lopettakaa puiden kaataminen. Alkakaa puiden halaaminen. Ja toisienne.

Tänään palauttelin tyhjiä juomapulloja palautusautomaattiin, hyvin meni puoleen väliin mutta sitten kone tilttasi.

Henkilökunta ennätti hätiin mutta jonoa kerkisi kuitenkin kertyä kymmenkunta ihmistä.

Olin siis ensimmäisenä odottelemassa kun paikalle vemppasi vanhempi nainen joka raakkui känisevällä äänellä “eikö se toimi?”

Johon minä, “ei toimi ei”.
Se, “no mikäs siinä on?”
Minä, “en tiedä, se ei toimi ei”.

Se mietti hetken, tunki kolme pulloaan minulle sanoen, että saat näistä muutaman pennin, yritti hymyyn tottumattomalla naamallaan hymyillä ja häippäsi kaupan puolelle.

Meinas ruveta harmittamaan mutta mietin hetken ja päättelin, että se oli niin lähellä kuolemaa että oli varmaan kiirettä ruvennut pitelemään.

Merimies joka kotiutuu maihin voi alkaa vaikka aaltopeltisepäksi.

 

484494

Kauniin kuoleman maa

Kirjoittanut Jukka Virtanen, runo Peter Pan näytelmään

On edessä kyynelten lahti,
sen takana kauniin kuoleman maa.
Ja suurten surujen huvijahti,
sinne kulkijan kerran kuljettaa.
Kukin lähteä saa aikataulunsa mukaan,
eikä myöhästy kukaan,
sillä kaunis on kauniin kuoleman maa

On rannalla niitty.
Silkkisen sininen ja soikea.
Ja niityllä polku, pehmeän väärä ja oikea.
Ja suuri on polun varrella puu,
siinä kiinni pilvi ja kuu.
On pilvessä pieniä pääskysen pesiä.
Ja linnut ne hautovat pitkiä kesiä.

Ja kesistä lauluja kuoriutuu,
me yhdessä laulamme luu-la-la-luu.
Luu-la-la-luu.

Kun kerran sä laivalla lähdet,
on suuntana kauniin kuoleman maa.
Ja suuren seikkailun matkan tähden,
hytti hyvä on laivaan varmistaa.
Eikä pelottava ole lähtöni hetki,
sillä hieno on retki.
Kovin kaunis on kauniin kuoleman maa.

On rannalla niitty.
Silkkisen sininen ja soikea.
Ja niityllä polku, pehmeän väärä ja oikea.
Ja suuri on polun varrella puu,
siinä kiinni pilvi ja kuu.
On pilvessä pieniä pääskysen pesiä.
Ja linnut ne hautovat pitkiä kesiä.

Ja kesistä lauluja kuoriutuu,
me yhdessä laulamme luu-la-la-luu.
Luu-la-la-luu.

Byrokratia ja kukkaset

Kun jäin eläkkeelle niin katsoin internetistä että miten kuuluu toimia.

Kuulemma alkoholin kulutus kasvaa heti kyseisen rajapyykin jälkeen. No yritin kyllä, mutta ei sitä jaksanut dokailla myötäänsä. Se sitten meni siihen normaaliin.

Silloin tällöin pullo viinaa ja muistelee vanhoja niin kauan kuin pystyy.

Niinkuin sitä, että maanantaina pitää olla vaatteet päällä ja menossa ja kuosissa. Perjantaina voi sitten ottaa tunteja takas ja lähteä aikaisemmin, keskiviikkona on pikkulauantai, mitä hemmettiä se nyt sitten tarkoittikaan.

Kesti monta kuukautta tajuta, että maanantai on vaan numero.

Eläkkeellä elämä on ihan niinkuin työssäkäyvien elämäkin, mutta viikonpäivistä ei ole niin väliä. Ainoa huomattava juttu on se, että Alko ei ole sunnuntaisin auki.

Eli pistä hälyytys lauantaille tai käy Latviassa viinakaupassa.

Jos käyt Latviassa niin matkan varrella Rannahotel Pärnussa on aivan mahtava paikka yöpyä. 1920-luvulla rakennettu hotelli on pantu kuntoon pieteetillä, huoneet ja aula, baari ja muut tilat ovat aivan upeassa kunnossa.

Toki merkittävää vain jos ymmärtää estetiikan päälle.

Ajattelin ajella marraskuun lopulla Ainažiin viinakauppaan. Tavoitteena tuoda punaviiniä, votkaa, konjakkia, portviiniä ja jonkin verran olutta. Mainittavaa säästöä tuskin tulee mutta ulkomaanmatka kuitenkin. Ja viinaa jouluun asti.

Valokuvaan samalla marraskuista Baltiaa, aikaa kun on.

Varasin jo Rannahotellista huoneen pariksi päiväksi. Merinäköalalla tietysti. Ravintolan illallismenu näytti myös mukavalta, etenkin hintojen osalta.

Pari vuotta sitten olin yön Rannahotellissa kun ajelin Suomeen metsästämään, en syönyt illallista mutta tutustuin baarin single malt valikoimaan, verraten hyvä tarjonta. Samaten sikaareita löytyi ihan Robusto kokoon asti.

Semmoisessa ihminen viihtyy kun on hyvää ruokaa ja juomaa kohtuuhintaan, sekä ystävällisiä lajikumppaneita ympärillä.

Aikaa on jäänyt myös Suomen ja suomalaisuuden katselemiseen. Suomalaiset ovat mukavia ja aikaansaavia ihmisinä mutta kun niistä tulee päättäjiä niin ne ovat aivan kädettömiä.

Epäpätevyys taitaa olla pienin yhteinen nimittäjä, tai vaihtoehtoisesti suurin osoittaja poliitikkojen ja virkamiesten toimille kautta maan. Kun pitäisi laventaa, aletaankin laveerata.

Uskon, että ylenpalttinen osaamattomuus ja kyvyttömyys on se mikä julkituodaan byrokratialla. Eli kun ei osata niin laitetaanpa lautakunta istumaan asian päällä. Tai komitea.

Kyvyttömyys aikaansaada ja osaamattomuus tehdä. Vaikka yhdessä muiden kanssa.

Esimerkkejä osaamattomuudesta ei tarvitse edes etsiä:

Pietarsaaressa tarjotaan vedessä lilluvaa tonnikalaa ja perunaa, Malmössä luomuruokaa.

Pietarsaaren kaupunki on pyrkinyt tehokkaaseen ja halpaan kouluruokaan, joka valmistetaan keskuskeittiöissä. Malmö sulki suurimmat keskuskeittiöt, satsasi koulukohtaisiin keittiöihin ja palkkasi ravintolakokkeja kouluihin. Yksi annos molemmissa kaupungeissa maksaa yhtä paljon.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/27/vedessa-lilluvaa-tonnikalaa-ja-perunaa

Tai.

Suomalaisen urheilun anemia. Huippu-urheilun johtamiseen panostetaan, huippu-urheiluun ei niinkään. Saatika alue-, piiri- tai seuratasolle.

Ylen juttu aiheesta: Suomalaisen urheilun muutos istuu työryhmissä ja kadotti yhteyden arkeen – “Ne ovat täysin kaksi eri maailmaa”

Tutkija Kati Lehtosen mukaan suomalaisen urheilun päätöksenteon ytimessä ovat mukana kerrasta toiseen samat ihmiset. Samalla eliitti erkanee seuratyöstä ja urheilun arkipäivästä.

https://yle.fi/urheilu/3-9838812

Tai.

Lasten huostaanotot vähenivät Mäntsälässä ja Pornaisissa kun otettiin oppia lontoolaisesta Hackneyn kaupunginosan sosiaatoimesta.

Kymmenen kertaa suomalaiskuntia suuremmassa Hackneyn kaupunginosassa painetta aiheuttivat kasvavat taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat sekä paheneva rikollisuus.

Hackneyn sosiaalitoimi keksi palata sosiaalityön juurille – ihmisten kohtaamiseen, pois toimistopöydän takaa. Hackneyn malli toimi, ja vakuuttii kollegat ulkomailla, myös Mäntsälässä.

https://yle.fi/uutiset/3-9852664

Mikä on yhteistä edellisille tarinoille? Muu kuin se, että näin on aina tehty.

On koneisto ja on ihminen. Ihminen on pantu palvelemaan koneistoa vaikka alunperin asia esitettiin toisin päin, että siitä koneistosta olisi apua ihmisille.

Syyn löytää helpoimmin kun kysyy, että kuka hyötyy kun tehdään huonoa.

Pietarsaaressa pyrittiin tehokkuuteen, Malmössä hyvältä maistuvaan ruokaan. Malmössä onnistuttiin ja tavallaan Pietarsaaressakin. Tehokkuutta tuli mutta ruoka on huonoa, puolivalmisteita käytetään paljon ja ruoassa on runsaasti lisäaineita. Eli aivan älytön lopputulos, huonoa saa Suomessa samalla hinnalla kuin Ruotsissa hyvää.

Ei osattu, eikä osattu hankkia paikalle joku joka olisi osannut. Kuulostaa byrokraatilta.

Urheilussa johdossa ovat pyörineet samat nimet -90 luvulta saakka. Veikkauksen, SVUL:in, TUL:in, SUL:in Valon, Olympiakomitean ja mitä näitä nyt onkaan ollut, johdossa. Kun tarvittu on, niin uutta jakkaraa on löytynyt missä lepuuttaa johtamisesta rasittunutta kroppaa.

Urheilun johdossa myös huomaa sen itseriittoisuuden jota tarvitaan kun itse on aina oikeassa. Seuratyöhön panostetaan juhlapuheissa, rahat menevät muualle. Maailma muuttuu, kaverit säilyy.

Kyllä virkamieskin voi olla tehokas ja fiksu, joustavakin. Ainakin vapaa-ajallaan. Mutta työmaalla usein mennään sen taakse, että miten vaikeaa se muutos on.

No ei ole. Ihmiset ne vaikeita on.

Muutos on helppo jos ei pelätä ja jos motivaatiota muutokseen löytyy. Kenen vika jos ei löydy? No jonkun muun tietysti…

Tove Janssonin sanoin: “Ei ole mikään konsti olla rohkea, jos ei pelkää”.

Yhteinen nimittäjä noille kolmelle tapaukselle on se, että niissä mentiin byrokratian taakse jotta oma etu tai olotila säilyisi. Koneisto on tärkeämpi kuin ihminen, koska koneisto antaa mettä ja mannaa ja vähän oluttakin.

Byrokratian tarkoitus on byrokratian ylläpitäminen.

Ja eikun kohta paranee, sillä nythän on tulossa tämä hallituksen perusturvan ja toimeliaisuuden uudistus joka tehostaa toimintaa laittamalla organisaatioon yhden kerroksen lisää. Sote ja maakunnat.

Mutta vanha totuus on, että valta korruptoi. Siksipä organisaatiossa kuin organisaatiossa vintin siivoaminen aika-ajoin on hyvä juttu.

P.S.

Nykyajan turvasanat:
Robotisaatio
Digitalisaatio
Automatisaatio..
eikä lausujalla ole hajuakaan mistä on kyse.

Mitä yhteistä näillä mailla on: Turkki, USA, Unkari, Puola, Venäjä, Kiina, Pohjois-Korea? Diktatuuriin kallellaan ovat kaikki, osa jo pitemmällä.

Kaveri oli Porin Scandikissa, se on muuten ihan normaali mutta joutuu siellä työn puolesta välillä käymään. Syönnin ohessa otti 0,4 litraa vettä ruoan kanssa, 2,90 euroa.

Kuutiohinnaksi tullee rapiat seittemän tonnia, hyvä kate vedellä. 7250 euroa kuutio.

Naisten sanoja: tuoksutella, paituli, voikkuli. Broisku.

Ennen mietin paljon matkapuhelinten massatuotannon ongelmia, nykyään kiinnostaa enemmän kanalintujen poikasten pärjääminen keväällä ja alkukesällä.

Netin kommenttipalstoja kun lukee niin hoksaa, että eniten puutetta on kieliopista.

Uutisissa kerrottiin, että Savossa kaivetaan viimeisetkin sähkönjakelun ilmalinjat maan alle tämän vuoden kuluessa. Hyvä niin, eipä tule myrskytuhoja enää. Johdot on toki helppo upottaa maan alle, tolpppien kairaamisessa saattaa tulla haasteita.

Keksin ratkaisun kesä- ja talviaikavoimisteluun: siirretään vuosittain vain kesäaikaan!

Maailmassa on velkaa kolme kertaa (3x) globaaliin bruttokansantuotteeseen verrattuna. Onneksi saatavia on saman verran.

Yritin lähteä lenkille, mutta eteisessä kengät vain haukoittelivat ja näyttivät minulle kieltä.

Täysmaito? Oikea maito, Aito Maito. Siis maito?

Sanoilla on väliä, myös sana väleillä on.

Suomi sata, sinivalkoista virkkausta ja tavaran myyntiä talvisodalla. Mahtavat linnanjuhlat, jossa kysytään että miten koette tämän.

Kovasti touhutaan.

Ensi vuonna on Suomi 101, ja luulenpa että satayksi on vähemmän kuin sata. Vaikka sisällissodasta sata.

Kun kasvattaa parran on syytä katsoa peiliin. Etenkin ruokailun ja hampaiden pesun jälkeen.

Kansanedustajien äänestäminen alkoholilain muutosesitykseen sallitaan omantunnon mukaan, puolueet antoivat jäsenilleen luvan äänestää omantunnon mukaan. Hetkinen nyt, mitenkäs ne yleensä äänestää? Vastoin omaatuntoaan?

Kun heterot menee keskenään saunaan on setti varsin homogeeninen.

Maanantai ON numero, portugalissa (língua portuguesa).

maanantai segunda-feira
tiistai terça-feira
keskiviikko quarta-feira
torstai quinta-feira
perjantai sexta-feira

Ihmiskunnan Suuri Alkoholikeskustelu

Katselin Ylen Areenasta eduskunnan alkoholikeskustelua.

Niin kuulkaa rupes janottamaan, että hain keskustelun päätteeksi viinakaupasta pullon punaviiniä. Takapäivystäjäksi otin pullon Jallua.

Pekka Puska veti hienosti pakolliset kuviot, vapaavalintaisissa luistin raapaisi hypyissä pahasti jäähän, eli ei täysiä pisteitä mutta ehjä kokonaisuus kuitenkin. Yhteenvetona: viina paha, minä hyvä.

Mutta näkee, että äijä on äijä. Kyä lähtee.. paitsi ryyppäämään. No kyssäkaalilla silmään joka vanhoja muistelee.

Päivi Räsänen oli sitä mieltä, että esityksen uudeksi alkoholilaiksi mukana menee vessasta alas kaikki hyvä jota Suomessa on. Lisäksi 150 kuollutta enemmän vuosittain, 1500 sairaalakäyntiä enemmän vuodessa. Hyvinvointi muuttuu pahoinvoinniksi. Ja että suurin osa kansasta vastustaa tällaista holtitonta 0,8% väkevyyden nostoa.

Tuli mieleen, että Päivi R ei oikein taida olla kansan pulssilla. No, taivaassa tavataan, jutellaan sitte enemmän tästä.

Edustaja Paatero kertoi, että alkoholi on aiheuttanut paitsi lastensuojeluongelmia myös rikoksia, etenkin ryöstöjä ja pahoinpitelyitä. Poliiseja pitäisi myös palkata lisää koska ainesten sekoittumattomuus pohjamutiin. Tai jotain.

Mutta Sirpa Paatero unohti lentokonekaappaukset.

Suomen kaikki lentokonekaappaukset on tehty humalassa. Ja nyt kun Finnairilla menee hyvin niin pelottaa vähittäiskauppojen alkoholinmyynnin nosto 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin. Ettäkö mitä nyt tapahtuu, mihin menet Quo Vadis? Tai Aarno Lamminparras?

Uusi alkoholilaki nostaa lentokonekaappauksien todennäköisyyksiä 0,8%. Eli aivan huisasti.

Yksi kokoomusäijä, jonka nimi meni ohi koska Mauri Pekkarisen huono ääntämys (Maukka oli duunivuorossa eduskunnan puhemiesemäntänä kun se entinen persu, nykyinen sininen oli pissalla), sanoi varsin hienosti, että kun täällä puhutaan että saatavuus ja hinnan alennukset lisäävät alkoholin kulutusta, niin aukioloaikojen vapauttaminen ei tilastojen mukaan ole lisännyt alkoholin käyttöä lainkaan.

Että mitens nyt suu pannaan?

No nuo muut pani mutruun. Eipä tullut vastaväitteitä tai välihuutoja. Alkeellista.

Päivi R:n ja Pekka Puskan puheenvuorojen jälkeen alkoi tehdä mieli lonkeroa, mutta vain Alkon lonkeroa.

__________________

Tietoisku (Ossi Kurki-Suonion Usarin blogista):

Oluesta, siideristä ja lonkerosta kerätään kaikista eri alkoholiveroa. Lisähaastetta tuo se, että veroperuste on osin eri: oluesta ja lonkerosta maksetaan veroa alkoholipitoisuuden mukaan, kun taas siideristä kerätään veroa saman verran riippumatta siitä, onko pitoisuus 4,7 prosenttia tai 5,5 prosenttia.

Nykyisin oluesta maksetaan olutveroa 32,05 senttiä per jokainen senttilitra etyylialkoholia. Lonkerosta maksetaan väkeville viinojen veroa 45,55 senttiä per jokainen senttilitra etyylialkoholia. 2,8–5,5-prosenttisesta siideristä taas maksetaan veroa 169 senttiä per litra valmista tuotetta.

Sama taulukkona:
Screen Shot 2017-09-19 at 17.53.58.png

____________________

Mietin samalla, että mitä muuta on Suomessa kielletty joka on nykyään sallittu, tai jopa vaadittu.

Helpolla tulee mieleen lisäjarruvalo. Sen joku (toivottavasti jo eläköitynyt tai jopa kuollut) virkamies kielsi ehdottomasti koska se häikäisee takanatulevaa ja aiheuttaa vaaratilanteita.

ABS jarruista käytiin myös vääntöä ja tutkimustyön jälkeen virkamiehet totesivat, että ABS jarrut eivät ole vaaralliset.

Roiskeläppien vaarallisuudesta käytiin myös debattia (debatti, kts debatti).

Autoradion käyttö oli myös taannoin kiellettyä ilman erityistä lupaa, samaten LA puhelimen. Molemmat vaatimukset poistuivat sittemmin kun ihmiset eivät noudattaneet lain laatijan toiveita.

Homot olivat myös kiellettyjä ennen, ensin se oli rikollista, sitten sairautta. Nykyään normaalia. Paitsi joidenkin typerysten mielestä.

Eli ehkä tuo alkoholikeskustelukin tuosta osoittautuu tarpeettomaksi kun eduskuntaan saadaan enemmistöksi niitä fiksuja ihmisiä.

P.S.

Asuin aikoinani Tampereella kahdeksan vuotta. Siis sen verran tuli siä oltuu, että mää oon ny ihan makkaran miäs.

Asuin nuorena Simossa mutta kun perheeni muutti Spedeen, humoristin urani varsinaisesti alkoi.

Kun Sauli Niinistö lanseerasi ajatuksen, että ihmisten pitäis olla enemmän Stolkun ihmisiä niin kyllä mulla vaihtu Jaloviina heti Stolichnajaan. Että mukana ollaan!

Ihana kun tuo naapurin kissa on niin leikkisä. Mukava seurata ikkunasta. Tänäänkin se leikki hiiren kanssa vaikka kuinka kauan ennen kun söi sen.

Otsikko urheilusivuilta: Pahoja ylilyöntejä lentopallon loppuottelussa.

Kaveri totes, että kirjojen lukijana olen luovuttaja. Ensin hämmensi mutta selvisi, että jos ei viiteentoista sivuun kirja imaise mukaansa ni heittää nurkkaan. Fair enough, paskoja kirjoja on turha lukea.

Postin uusi postikorttisovellus kertoo hyvin, että miten kuutamolla siellä oikein ollaan. Että vois lähettää kuvan applikaatiolla ja ne printtais sen ja toimittais etanapostilla vastaanottajalle. Eh, oikeesti…?

Avokonttorissa istuvan toimihenkilön työpöydällä istuva taikasammakko saattaa loma-aikana tyhjentää inboksin ja syödä aikataulut.

Miksi äitienpäivänä pitäis muistaa vaimoa? Ei se ole äiti, paitsi omille lapsilleen.

Se Länsimetro meni (taas) reisille. Seuraava toimari vois olla nimeltään vaikka Raimo Ratanaula.

Vaan Länsimetron lisäksi tuo Fennovoima on vailla hyvää projektinhallintaa ja aikataulut kusee. Projektiporukan kannalta hyvää on se, että molemmat ovat yhteiskunnan valvomia ja että sanktioita viivästyksistä ei ole tiedossa. Rahaa tulee, jatketaan ryssintää.

Niinku toi Talvivaara jossa ihme on tapahtunut, pääministerin mukaan. Hilloo ei tuu mut kivaa on.

Ja aina siinä joku hankkii.

 

Lomamatkalla jossain Suomessa

Kohta neljä kuukautta Suomessa ja kokemuksia ja näkemyksiä on taas kertynyt.

Suomalainen politiikka on ihastuttavaa seurattavaa. Isoin viimeaikainen käänne oli kun Persut alkoivat lisääntyä kuin ameebat, siis jakautumalla. Huima loikka jonka aikana kaksoispiruetti ja alastulon jälkeen vastustivat sitä mitä ennen kannattivat.

Valta on niin makeaa, että kun se otetaan pois niin alkaa kiukuttelu, tässä tapauksessa uuvatit, eli smurffit lähtivät puolueesta kun siten saivat pitää ministeripostinsa, persukärpäsiä lähti pieni joukko samalla ikkunan avauksella.

Kannatus näyttää tosin pahalta, HS-gallupin kyselyssä kannatus oli 2,5%, YLE:n kyselyssä 0,7%. Virhemarginaalin ollessa parisen prosenttia suuntaansa.

Eli entiset persut, uuvatit, tulevat smurffit, nykyiset arvojen halaajat mahtuvat virhemarginaaliin ja tilaakin vielä jää. Seuraavat vaalit taitavat tyyppejä vähän jänskättää. Saattaa hillotolppa löytyä yllättävästä paikasta.

Paljon kertonee myös Kokoomuksen ja Keskustan ajatus- ja arvomaailmasta, että tuo kokoonpano on se ainutkertaisen oikea joka saa maan talouden taas kasvu-uralle. Eppäillä soppii.

Taitaa muun maailman talouden heilahtelut vaikuttaa enemmän kuin hallituksen heilastelut.

Muuta mieleen kopsahtanutta Suomessa on se, että ihmiset ja sauna voidaan laskea plussapuolelle. Ihmiset myös miinuspuolelle, ainakin muutamat valittajat.

Sähkön hinnanmuodostus myös vähän kummastuttaa. Tuli Energia 247 OY:n sähkölasku parilta kuukaudelta, 8,46 euroa. Kohta postiluukkuun kolahti myös Savon Voiman lasku sähkön siirrosta, 54,61 euroa.

Varsin ilmeinen monopolin aiheuttama hinnoittelu, sillä en suostu uskomaan että tuon minun sähköni siirto olisi kuluttanut verkkoa tuolla hinnalla. Sähkö on halpaa mutta elektronien heiluttelu johdossa maksaa. En usko.

Olusilla tuli myös käytyä. Siis Iisalmen Olusilla.

En ole koskaan nähnyt Apulantaa tai Paula Koivuniemeä livenä joten käväisin katsomassa.

Ajelin perjantaina ja lauantaina Iisalmeen, yöksi kotiin. Perjantaista jäi mieleen suomalainen rieha, kohteliaat nuoret, paistetut muikut ja kaatumiskunnossa oleva nainen klo 21:00, miehiä samassa kunnossa näkyi jo aikaisemmin.

Apulanta heitti mukavan keikan, vähän virkamiesmäistä touhua mutta onhan ne samalla konseptilla menneet jo rapiat kaksikymmentä viisi vuotta. Toni Wirtanen veti kieli poskessa rokkikukkoelkeitä, porukka lauloi mukana, minä en kun en osannut sanoja. Kitaroita Wirtanen vaihteli alvariinsa biisien välissä, en tajunnut että miksi. No ehkä se oli sitä suuren maailman tyyliä, soitto ei vaihdoista parantunut yhtään.

Paula Koivuniemen keikka oli lauantain alkuillasta, joka sopi mainiosti, pääsi ajoissa kotiin. En tuntenut houkutusta jäädä katsomaan Irinaa ja Anssi Kelaa.

Koivuniemi veti vuosien rutiinilla keikkansa mutta läpi paistoi, että se tykkää esiintymisestä. Se oli hyvällä tuulella ja se tuuli levisi yleisöönkin. Kannatti ehdottomasti käydä katsomassa.

Kesän toiseksi festariksi olen suunnitellut Pyhä Unplugged tapahtumaa. Mato Valtonen taiteellisena johtajana on väsännyt hauskan kattauksen. Lisäksi sinne ja takaisin voi mennä muutaman päivän ajan, niin että ehtii matkan varrella käydä kalassa. Ja olusella.

Salossa tuli myös käytyä. Toisen entisen nokialaisen kanssa käytiin katsomassa vanhoja kulmia. Surullinen näky kun ennen niin täynnä ollut parkkipaikka puski koivuntaimia asvaltista.

Paljon elettyä elämää ja muistoja, enemmän hyviä kuin huonoja muistoja. Tosin loppuaika oli melko hanurista kun isot pojat saivat homman ryssittyä ja maailman suurimman matkapuhelinfirman nutulleen. Mutta tulipahan elettyä, nähtyä ja koettua.

Samalla reissulla sain kaverilta vinkin hyvään autohuoltoon Turun suunnalla, Länsi-Suomen Taksiasennuksella on töissä kaveri joka on ollut toistakymmentä vuotta mersun merkkihuollossa töissä. Kohtuuhinnalla tuli jarrut kuntoon ja kosolti vinkkejä omatoimikorjaamiseen. Suosittelen ehdottomasti, varsinkin mersun omistajille.

Naapurin koira, terrieri on ollut minulla pari päivää hoidossa. Energiaa ja keinoja sen purkamiseen siltä löytyy yllättävästi. Valokuvaa siitä ei saa millään jos se on tajuissaan, ohessa esimerkki.

Koira.jpg

Hauska ja positiivinen koira, myös hyväksi minun koirakuumeelleni tämä hoitojakso: muistaa taas sen miten paljon niistä on ilon lisäksi riesaa.

Syyskuussa suuntana Hossa, sain kanalintukausiluvat valtion maille ja tänä vuonna ei ole töihin kiire. Vauhtia haen Kalajoelta jossa vanhojen nokiakolleegoiden kokoontumisajo syyskuun alussa. Lämmitetään varmaan sauna.

P.S.

Olusilla nähtyä: miehellä napapaita ja hymykuopat kaupan päälle. Navan kahta puolen. Naisilla näytti rytmi menevän polviin ja hartioihin, lantioon ei.

Että jos lopettais kaljoittelun ja söis jäätelöä sen sijaan. Sitten kun illan päätteeksi oksennettaisiin kaverin kanssa vierekkäin niin mulle jäis hyvä maku suuhun.

Tuli karsittua Facebook kavereita, jäljelle jäi 666.

Kukaan ei kysy miksi yksityinen terveyspalvelu on tehokkaampi kuin julkinen. Vai onko se? Jos yksityinen on parempi, eli tehokkaampi, eli paranemisia tapahtuu enemmän samassa ajassa kuin julkisissa terveyspalveluissa niin pitäisikö koulutkin yksityistää? Ja armeija. Ja eduskunta.

Paha Doppler-siirtymä suomalaisessa politiikassa. Punasiirtymä tarkoittaa sitä, että kohde loittonee, menee pois havainnoitsijasta. Sinisiirtymä sitä, että se tulee kohti. Melko paha.

Tokmannilla on tyylikäs Bosch painepesurin mainos. Mutta harvassa on hyvät. Yleensä turvaudutaan naamanvääntelykomiikkaan, josta tulee myötähäpeän tunne ja päätös olla ostamatta.

Naisten käyttämä sana ihana on samankaltainen kuin poliitikkojen kestävä kehitys, merkitys riippuu kontekstista ja on selkeä vain käyttäjän mielessä.

Marketin kassajonossa oli tänään ryppyotsaisia ihmisiä ja parin hyllyn takaa kuului melko lujaa uhmaikäisen parkuminen. Sanoin ääneen ajatuksen joka juolahti mieleen: “mukava että itellä ei oo tuon ikäisiä lapsia enää..”

Kahta lukuunottamatta kaikkia jonossa hymyilytti.

Eihän näitä tarvitse näköjään itse keksiä… AVI:n tiedoite: Puutteita koirien rokotuksissa. Eläinten maahantuonnin tehovalvonta Helsingin satamissa 19.5.2017 suoritettiin pistokokeina.

-80 luvun paluusta haaveilevan olisi syytä alkaa käyttää retrosalpaajaa.

Prinsessa Näppylä

Olipa kerran etäisten vuorten ja laaksojen takana, pienessä kuningaskunnassa kuningas Oikeamielinen ja Kaukaa Viisas joka hallitsi kuningaskuntaansa yhdessä kuningattarensa kanssa.

Kuningatar Rauhallinen ja Kiivas, omaa sukua Katuvainen, oli tunnettu ailahtelevaisuudestaan, hän oli suurimman osan ajasta hyvin hyvin mukava ja kaikki pitivät hänestä kovasti.

Sitten oli aikoja jolloin kuningattaresta pitäminen oli verrattain haasteellista mutta hän sukunsa perinteiden tapaan katui kovasti riihaamistaan aina jälkeenpäin.

Kuningas Oikeamielinen ja Kaukaa Viisas ajatteli yleviä asioita niin paljon, että hän tuntui välillä varsin etäiseltä alamaisilleen. Saattaa myös olla että kuningasta mainittiin viisaaksi koska hänestä ei aina tahtonut saada selvää, ja oli parempi kaikille ajatella asiat näin päin.

Tosin irvileuat kylän kestikievarissa joskus vääntelivät, että hän on Kuningas Vaikeamielinen ja Ei Niin Viisas, mutta ne olivat niitä humalaisten juttuja ne.

Kuningas Oikeamielisellä ja Kuningatar Rauhallisella oli yksi ainoa lapsi, Prinsessa Näppylä. Prinsessalle oltiin jo kovasti katselemassa prinssiä lähiseudulta, koska hän alkoi olla siinä iässä. Ja kuningaskuntaan toki tarvittiin prinssi josta voisi tulla kuningas kun sen aika tulisi.

Prinsessa oli hyvin sievä ja sai ihmiset hyvälle tuulelle iloisuudellaan. Hän oli ollut lapsesta saakka hyvin sievä ja hänestä oli tulossa hyvin kaunis.

Prinsessa Näppylällä oli vain yksi ongelma joka suretti häntä aika-ajoin. Hän ei ollut tyytyväinen ulkonäköönsä koska oli ruma. Siitä hän oli aivan varma, sillä olihan hän tarkastanut moneen kertaan pelistä kasvonsa ja aina löytyi joku puute ja vaillinaisuus täydellisyydestä. Yleensä näppylä.

Prinsessaa olisi voitu kutsua myös Prinsessa Tarkkanäköiseksi, koska näppylöitä ei pystynyt näkemään kukaan muu kuin prinsessa itse.

Niihin näppylöihin ei auttanut muu kuin kaukaisten maiden survotuista sammakoista uutettu voide jota pienestä purkista siveltiin aamuin ja illoin näppylään, eikä sekään aina auttanut ja voidetta piti välillä lisätä kesken päivän.

Voide oli erittäin kallista koska se oli tuotu kaukaa, vaarojen ja vaarallisen matkan takaa, joka on tietysti sama juttu. Lisäksi pieneen purkilliseen voidetta tarvittiin kilokaupalla kaukaisten maiden harvinaisia sammakoita. Sammakoiden survominen oli myös työlästä ja aiheutti lisäkustannuksia, uuttaminen sen sijaan oli verrattain helppo juttu, sen kun kuumenteli mössöä hiljakseen tulella ja kauhoi voidetta purkkiin ja liimaili etikettejä.

Prinsessa Näppylällä oli myös ongelmia kantapäidensä kanssa. Niiden iho oli niin paksua ja kuivaa, että kantapäitä piti yhtenään raspata ja rasvata, mikä ei ole ollenkaan sama juttu. Samaten hänessä kasvoi karvoja joita, ei kaikkia mutta joitakin, piti säännöllisesti leikata.

Kuningaskunnan Alkemiayliopiston Ylialkemisti Santiago yritti todistella prinsessalle, että ihon rasvaaminen aiheuttaa ihon oman rasvantuotannon alenemisen, jolloin kaukaisten maiden jne.. voidetta pitää laittaa iholle enemmän, joka aiheuttaa ihon oman rasvantuotannon alenemista edelleen ja näin ihon rasva pitää edelleen ja enenevässä määrin tuoda kaukaisilta mailta.

Prinsessa oli sitä mieltä, että Ylialkemisti Santiago ei ymmärrä asiaa yhtään.

Kuninkaan tallimestari yritti myös auttaa prinsessaa ongelmissaan ja kertoi, että kantapäiden ihon raspaaminen lisää ihon tuotantoa kantapäiden maastossa, se on aivan kuin hevosilla kavioiden veisteleminen kun hevoset käyttävät kenkiä, eikä kavio kulu luonnollista tietä. Ylialkemisti Santiago yritti myös samaan aikaan jälleen mainita rasvan lisäämisestä ja sen vaikutuksista ihon omaan rasvantuotantoon mutta prinsessa keskeytti heidät sanomalla etteivät he ymmärtäneet asiaa yhtään.

Tallimestari ja Ylialkemisti vilkaisivat toisiaan ja olivat sitä mieltä, että prinsessa näyttäisi tulevan äitiinsä, ja jättivät tietyn alueen haitallisen karvankasvun ja sen leikkaamisen vaikutuksen karvojen lisääntyvään kasvuun, aiheen käsittelemisen toiseen kertaan.

Eli valtakunnassa oli pääsääntöisesti kaikki hyvin, budjetti oli tasapainossa eikä tuskalliseen leikkaamiseen ollut tarvetta koska kaikki tiesivät, että budjetti on matematiikkaa eikä kirurgiaa.

Vienti ja tuonti olivat tasapainossa koska valtakunnassa oli tuottava ihovoiteen tuotantolaitos joka työllisti sammakoiden metsästäjien lisäksi halkokauppiaita ja uuttamisen erikoisasiantuntijoita, rasvaa vietiin pienissä purkeissa kaukaisiin maihin.

Sen pituinen se.