Liikenneviidakossa

Kaveri näytti äsken kuvaa jossa pick up paloi ilmiliekillä Manauksen keskustan liepeillä, tänään otettu kuva, paloautoja ei näkynyt mutta paikalla oli runsaasti katsojia jotka tukkivat loput väylästä niin ettei ohi meinannut päästä.

Kolaripaikalla tuijottelu ja jopa vastakkaisella kaistalla pysähtyminen on kovasti suosittua. Se on suuren ihmetyksen aihe se liikenneonnettomuus, katsojille ei alahuulen riiputtamisen lisäksi tule mieleen, että vaara ei suinkaan vähene jos he ruuhkauttavat lopunkin liikenteen.

Oma ennätykseni on kolme kolaria kilometrin matkalla. En osallistunut yhteenkään niistä mutta ohi matelin.

Ensimmäinen oli henkilöauton yhteenotto linja-auton kanssa, olivat henkilöauton onneksi olleet menossa samaan suuntaan mutta tarttuneet kyljistä toisiinsa.

Toinen oli se kun pakettiauto oli osunut moottoripyörään ja pyörän kuski oli varsin hengettömän näköisenä asfaltilla. Moottoripyörät täällä ovat 125 kuutioisia joilla pujotellaan autojonojen välistä vauhdikkaasti. Siinä yleensä käy aika huonosti kun moottoripyörällä osuu isompaansa.

Kolmas oli varsin vaikuttavan näköinen maalipurkkeja kuljettaneen kuorma-auton leviäminen risteykseen. Siitä oli vaikeinta päästä ohi koska kaikilla oli niin kovasti katsottavaa tilanteessa. Piti oikein soittaa äänimerkkiä että edellä ajavat älysivät kerätä alahuulensa ja mennä eteenpäin.

Eli koulutuksen puutteesta johtuva ymmärryksen puute näkyy kaupungin liikenteessä.

Ajetaan kuin heikkopäiset (en tosin tiedä vaikka osa porukasta olisikin vähän huterompaa tekoa yläkerrasta), ei minkäänlaista ymmärrystä yhteistyöstä liikenteestä. Monasti hankalat tilanteet entisestään hankaloituvat kun kaikki pitävät jääräpäisesti kiinni siitä, että minä ensin.

Parhaiten terveen järjen ja osaamisen puutetta kuvastaa ehkä se, että valo-ohjatuissa risteyksissä tarvitaan liikenteen ohjaukseen myös poliisi. Poliisi joka puhaltelee pilliinsä ja näyttää pampullaan että vihreät on, aja. Punainen, älä aja.

Mutta poliisi itse näyttää huonoa esimerkkiä ja piittaamattomuutta, olen lukuisat kerrat nähnyt poliisiauton ajavan risteyksissä punaisiä päin. Mutta kukas se nyt korpin silmää nokkaisisi, no ei toinen korppi ainakaan.

Ollaankin me tuolta idästä ja pohjoisesta tulleet keskustelleet, että kauanko tämän täällä perämetsässä asuvan kansan tapojen muuttamiseen menisi. Paras arvio on kolmekymmentä vuotta, voi tosin mennä pitempäänkin.

Se kolmekymmentä vuotta tulee siitä kun jos oletetaan, että nykyiset aikuiset alkaisivat opettaa omia lapsiaan käyttäytymään fiksummin niin kolmenkymmenen vuoden päästä typerykset olisivat kaikki jääneet auton alle ja nämä osaavat jatkaisivat sukuaan.

Toiveajattelua toki, se myönnettäköön, ei ne kaikki jäis kuitenkaan auton alle.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s