Tulipa käytyä tansseissa pitkästä aikaa

Pääsiäisenä lähdin ystävien kanssa tanssia rytkäyttämään, viime kerrasta suomalaisessa tanssipaikasta oli kulunut alun toistakymmentä vuotta, joten uteliaisuus oli suuri.

Ja olihan se meno muuttunut! Eikä kuitenkaan ollut.

Suurta hauskuutta antoi tanssiyleisön seuraaminen ja tarkkailu.

Osa porukasta oli selvästi käynyt tanssikurssinsa painisalilla, ote ristivyöstä oli sen verran vankka, että tanssikaveri ei pystynyt kuin piipittämään.

Muutamia intiaanejakin oli seassa, polvet koukussa, selkä kyyryssä kolmen metrin hiipivin askelin mentiin muiden parien lomitse välillä mystisesti pysähtyen paikalleen huojumaan.

Sitten siellä oli niitä jotka eivät pysty tanssimaan toisen ihmisen kanssa, koko ajan piti neuvoa ja säätää. Mutta niitä on tanssipaikan ulkopuolellakin.

Humalaiset puuttuivat täysin ja meininki oli muutenkin muuttunut reilussa kymmenessä vuodessa.

Paljon näkyi ihmisillä tanssikenkiä, eli harrastukseen oli panostettu. Samaten musiikkivalikoima oli muuttunut, latinalaisia rytmejä ja Pohjois Amerikan musiikkia tuli varsin runsaasti tangojen, foksien ja valssien lisäksi. Humppaa ei juurikaan soitettu, eikä myöskään jenkkaa.

Toki se on orkesterin valinta mitä soittavat. Orkesteri oli Pekkaniskan pojat, varsin mallikas ja tyylikäs yhtye jolla oli erittäin hyvä äänentoisto. Soittivat hyvin, perinteikkäästi mutta huumorilla.

Yksi uusi asia oli tullut myös: tanssipaikalla oli mukitelineet. Eli vettä käytiin välillä juomassa omasta mukista. Totta on, että kun urakalla tanssii niin janottaa, eivätkä tosi tanssinharrastajat juo alkoholia tansseissa.

Itse pääsin tanssimaan luonnikkaasti, kerkesin seisoskella kolme minuuttia ihmettelemässä menoa ja meininkiä kun vierestä ehtoisa emäntä kysyi, että käytäiskös tanssimassa. Sanoin, että mikäpäs siinä, täräytetäänpä parit voksit tähän alkuun.

Hauskaa siis oli, tanssia sai mutta aikaa jäi ihmisten katselemiseenkin, olutta kerkesin juoda yhden tuopin, hikeen pääsin useamman kerran.

Täytyypä käydä toistekin, varsinkin kun nuo kesälavat aukeavat niin mikäs sen perinteikkäämpää kuin tanssilava järven rannalla, haitari soimassa ja kellohame heilahtamassa.

P.S. Niille jotka eivät tiedä, suurin osa miehistä siis, tässäpä kellohameen mallia:

http://blogit.iltasanomat.fi/kassakerho/2011/03/24/kellohame-poytaliinasta/

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s