Ykkönen ja kyynel silmään ja menoks

Vuosi sitten tulin Satakuntaan ja Reposaareen kun antoivat töitä, taannoin ottivat ne työt sitten pois. Kustannussäästöjä. Muka.

Tiedän tehneeni muutamalla prosessin viilauksella vuositasolla satojen tuhansien eurojen parannuksen tulokseen. Fokus oli busineksen parantamisessa ja henkilökunnan opettamisessa omaehtoiseen ja tavoitteelliseen työskentelyyn.

Puolimatkassa heivasivat ulos.

Satakunta on siis nähty. Maisema ja ihmiset. Tua noin. Entistä merenpohjaa.

Maisema siis..

Kivaa oli kun oli töitä, kun työt loppuivat niin on aika lähteä.

Suuntana Oulu ja start up firma entisten nokialaisten kanssa. Helevatan hyvä idea kavereilla odottaa tuotteistamista. Perästä kuuluu vaikka kyseessä ei olekaan puhallin eikä soitin ylipäätään.

Viime viikolla visiteerasin Oulussa ja päätettiin yhdessä, että alan heille hommiin. Tavarat on nyt pakattu ja huomenna käyn hakemassa kaverin ja muuttoauton Oulusta, ajetaan mutka Reposaaressa ja taas alkaa uusi vaihe elämässä.

Olin kolme päivää Oulussa konttorilla töissä asunnon etsimisen lomassa ja romubusineksen jälkeen oli sielua raikastavaa olla pitkästä aikaa tekemisissä älykkäiden ja fiksujen ihmisten kanssa jotka ymmärsivät puolesta sanasta asian. Suurin ero oli siinä, että ex-nokialaisilla on tahtotila ratkaista ongelmat.

Ei niinkään keksiä syitä miksi jotain ei voi tehdä.

 

Kun on kysytty, että mistä olen kotoisin niin vastaus on ollut, Helsingistä.

No joo, olen syntynyt Helsingissä ja asunut Kalliossa linjoilla, Kruununhaassa aloittanut kouluni.

Ymmärrän hyvin sitä vanhaa 50-60 lukujen Stadin slangia mutta Malmin, Sipoon, Keravan, Espoon, Abu Rudeisin, Vantaan, Helsingin, Äänekosken, Iisalmen, Perniön, Salon, Tampereen, Ulmin, Pekingin, Manauksen, Lahden ja Porin jälkeen en enää ole kovin helsinkiläinen.

Helsingissä viime vuoden aikana monasti käyneenä en myöskään tunnista niitä nenäänsä puhuvia kimittäjiä stadilaisiksi, tsadilaisiksi ehkä.

Joten on varsin mieltä ylentävä ajatus muuttaa Ouluun.

 

Kun olen asiasta oululaisille, entisille tai nykyisille, kertonut niin hyviä metsästysmaita ovat mainostaneet olevan kaupungin liepeillä.

Mainiota, sillä toteutin vuosi sitten, Suomeen muuttoni jälkeen pitkäaikaisen haaveeni ja suoritin metsästyskortin ja ostin pyssyn. Haulikon.

Beretta on valmistaja.

Italiastahan tulee noin kolme laadukasta asiaa: herkkäitkuisia jalkapalloilijoita, espresso-kahvia ja hyviä haulikoita.

Talven olen käynyt kiekkoa ampumassa ja sekin on mukavaa hommaa.

Toki silmissä väikkyväksi haavekuvaksi on tullut ensi syyskuussa reissu itärajalle. Autolla niin pitkälle kuin pääsee, siitä kävellen eteenpäin ja johonkin puron varteen teltta ja leiri pystyyn.

Tulet ja kahvivesi porisemaan, odotellessa jallupullosta naukut ja katseen luonti kaukaisuuteen.

Tavoitteena kävellä viikko tai pari kairaa, ampua joku lintu, haista vahvasti savulle ja miehelle maalikyliin tullessa.

Olla siellä missä vielä on tilaa olla.

Reissu on onnistunut jos en näe yhtään ihmistä pariin viikkoon.

Pohjoiseen siis.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s