Viikko takana Saksaa

Hieno viikko!

Nimiä, naamoja ja speksejä tullut niin, että päässä humisee. Samaten on tullut istuttua puhelinpalavereissa parhaimmillaan viidesti päivässä. Hauskaa kaikki tyynni.

Kiinan viisumi vetämässä, eli perinteitä kunnioittaen itsenäisyyspäivä Kiinassa. Ei oo ensimmäinen kerta kun Suomen itsenäisyyspäivää vietän Kiinassa tai matkalla sinne tai sieltä. Mutta ei hätää, sormissa on vieläkin syömäpuikkojen painaumat viime reissulta, vuodelta 2008.

Niihin puikot taas loksahtavat kun riisi siirtyy tuulensuojaan. Nam nam..

Saksaan rekisteröinti ja muu asettuminen on melkein tehty. Sotehommat vielä vaiheessa, eli krankenkasse pitää valita. Eli sairasvakuutusyhtiö.

Kaupunkiin rekisteröityminen meni todella sutjakkaasti kun kaupungintalolla täti hokas kysyä, että olenko aiemmin asunut Saksassa. Tunnustin asian ja se soitti Ulmiin ja sai jonkun rekisterinumeron ja sen jälkeen taulu täyttyi tiedoista ja homma oli siinä. Vartin juttu.

Pankkitilin aukaiseminen sen sijaan kesti saksalaisittain pari käyntiä pankissa ja tunti managerin kanssa kopissa. Kaksi käyntiä siksi kun tiskillä palvelevat tädit ei voi avata tiliä ko se on nääs sen verran vaikeeta, että tarvitaan manageri siihen hommaan. Eli mulle varattiin aika seuraavaksi päiväksi.

No nyt tili on ja siellä on kakskymppiä rahaakin. Sparkasse on pankin nimi.

Asunto löytyi myös. Rauhalliselta umpikadulta näppärä 75 neliöinen kolmio (paradoksi taas..?). Vuokra kohtuullinen, eli saksalaisittain kylmä vuokra 620 euroa. Nebenkost 80 euroa.

Jos joku nyt ei satu tietämään niin tuo kaheksankymppiä menee taloyhtiön ylläpidon kustannuksiin. Omalle kontolle tulee lämmitys ja vesi, sähköllä toimiva lattialämmitys tosin kuulosti kalliilta.

Mutta lattiat kaikissa huoneissa ovat klinkkeriä, joka kesälla saattaa olla mukavan viileä.

Halvan hinnan lisäksi asunnossa oli yksi hienous. Siellä oli keittiö!

Tietämättömille tiedoksi, että Saksassa vieläkin ihmiset monasti muuton tullen vievät oman keittiönsä kaappeineen, tiskialtaineen muassaan. Eli keittiö nimisessä huoneessa on vain vesijohtojen ja viemärin reiät seinässä ja uusi asukas muuttaa keittiö kainalossa huoneistoon.

Tapa on vähenemään päin, sillä uusiin taloihin tehdään keittiöt rakennusvaiheessa. Eli saksalainenkin oppii kun tarpeeksi annetaan aikaa.. näemmä..

Että jos joku ihmettelee, että kuinka sä sen ensimmäisen asunnon otit niin vastaus on: juuri siksi. Olen nähnyt asuntoja Saksassa aiemminkin ja tuo oli hyvä.

Yksi minulle uusi juttu siinä on: asukkailla on siivous- ja lumenluontivuorot. Rappusten siivoushuki iskee joka toinen kuukausi, eli ei ole paha. Ja talo on kolmikerroksinen, että siinä ei kauaa harja heilu. Lunta on tullut viimeksi neljä vuotta sitten.

Asunnon saan viimeistään joulukuun ensimmäisenä, eli siihen tähdäten kamppeet muuttoauton kyytiin Oulussa.

Asustelen marraskuun pienessä gasthausissa, parin kilometrin päässä työmaalta, mukava aamujumppa se kävely töihin. Ja illalla takaisin. Itse asiassa viikossa huomasin aerobisen kunnon paranemisen.

Majatalossa aamupala tulee pöytiin tarjoiltuna, emäntä on nääs vanhan kansan ihmisiä ja hyvät tavat kunniaan jne. Josta seuraava hieno saksalainen asia: sämpylät aamiaisella ovat uunituoreita, rapealla kuorella. Kokojyvää, puolijyvää ja neljännesjyvää. Pelkästään voita on tarjolla koska margariini on saatanasta.

Hassu juttu on tuo oma kielitaito. Saksaa ymmärrän vähän ja tiukan paikan tullen pystyn jotain puhumaankin mutta suomenkielen jälkeen vahvin kieleni on englanti ja sen jälkeen brasilian portugali. Saksa tulee vasta sen jälkeen. Eli aamulla joutuu oikein keskittymään palalle mennessään, ettei sano bom dia vaan guten morgen.

Lihaa on tullut syötyä ja olutta maisteltua. Olut on to-del-la hyvää Saksassa, melkein joka kylässä on oma panimo vuodelta 1600 ja jotain, lihan laatu vaihtelee. Brasiliassa kun tuli pyörähdettyä niin sitä oppi hyvälle lihalle, eli vähän tulee täällä nirsoiltua. Tänään tosin löysin Seemaxx outlet-marketin nurkilta hyvän vietnamilaisen pikaravintolan, jossa toki saa myös olutta palan painikkeeksi. Olut kun on elintarvike.

Ja joo, täällä on pieni vaatteiden ja kenkien tehtaanmyymäläkompleksi. Kaikki tärkeimmät löytyy, eli Levis, Nike ja Tommy Hilfiger. On siellä jotain naistenkin kampetta, mutta niistä en tiedä.

Hassua tapahtui kun juttelin pomon kanssa firman asioista niin kävi ilmi, että firmalla on viitisen autoa joita käytetään huoltohommiin, yksi niistä on pakettiauto mutta muut farmareita. Sillä sytty lamppu keskustelun aikana ja se kysy, että kun sulla ei oo vielä autoa niin haluatko ottaa auton viikonlopuksi?

No tokikin halusin ja sain lauantaina alle uuden VW Golf farmarin, 2.0 diesel, turbolla. Kiva peli.

Kävin lähitienoon pikkuteitä ajelemassa, sattui vielä hieno päivä, ei siis sumua. Lähistöllä on kylä kylän jälkeen, muutaman kymmenen talon kylä aina viiden tai seitsemän kilometrin välein. Sama kirkon suunnittelija on näemmä kävellyt aikoinaan kylästä toiseen piirustukset kainalossa kun kaikissa on se sama malli. Tai sitten taivaaseen vaan kuuluu paremmin sillä teräväkärkisellä tornilla.

Pomo sanoi, että autoja saan käyttää viikonloppuisin jos haluan, viikolla ne on työajossa.

Loistava juttu, sillä tänään juttelin Ulmin aikaisen työkaverin kanssa puhelimessa, porukalla on suunnitelmissa kokoontua parin viikon päästä yhden sen aikaisen työkaverin kotikaupunkiin, Esseniin ja muistella porukalla vanhoja. No niin paljon kun kukakin nyt mitään muistaa enää.. Varasin hotellihuoneen heti. Ajelen Ulmiin parin viikon päästä lauantaiaamuna ja sieltä jatketaan porukalla. Sunnuntaina takaisin.

Ajelusta vielä: olihan se autolla kivaa päästellä mutta nämä tiet tyylikkäillä kallistuksillaan ja samettisella pinnallaan suorastaan kutsuvat ratsastamaan jalkatapit kipinöiden horisonttiin ja sen taaksekin. Että on se moottoripyörä taas laitettava, ei auta.

Viikon olen siis ollut ja asettunut. Itse asiassa itsestäni tuntui, että loksahdin johonkin vanhaan tuttuun juttuun varsin nopeasti. Tiesin ihmiset ja tavat ja tottumukset ennalta ja oli helppo naksauttaa Saksa-moodi päälle.

Saksa on hyvä paikka ihmisen elää. Vaikka täällä on paljon sääntöjä joita noudattaa niin suuri osa turhista säännöistä puuttuu.

Vaikka se, että koirat ei muka sais mennä omistajan kanssa oluttupaan. Tai että ruokakaupassa ei muka sais myydä viiniä ja viinaa. Koska alkoholismi, eli 100% ihmisistä on heti kännissä kun ne näkee ruokakaupassa 40% viinaa.

Just joo, ja niinpä. Milloin se suomalainen lainsäätäjä kasvaa aikuiseksi?

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s