Itsenäisyyspäiväkynttilänä Shenzhenissä

Mielummin Shenzhenissä kuin Reposaaressa ajattelin lauantaina, kuudes joulukuuta 2014.

Nyt sunnuntaina en ole enää ihan varma. Suurin osa jengistä kyllä muistuttaa  itsenäisyyspäivän jälkeisen aamun reposaarelaisia, pienet silmät ja posket niin täynnä että nenää ei välistä eroita mutta ominaishaju on eri.

Kun perjantaina tömähdettiin Hong Kongin kenttään ja lentokoneen tarjoilija avasi oven, tulvivat muistot mieleen kun haju tavoitti sieraimen. Muisto kertoi, että olin täällä viimeksi vuonna 2010 ja samalta haisee vieläkin.

Reposaareen ero on se, että siellä haisee enemmän tuoreelle sillille.

Muutenkin meno on täällä kiinalaisempaa.

Se ei esimerkiksi kerro Shenzhenissä seksuaalisesta suuntautumisesta mitään jos miehellä on ihana valkoinen olkalaukku.

Reposaaressa vastaava laukku kertoisi karua kieltään yläasteelta alkaneesta koulu- ja vapaa-aikakiusaamisesta.

Shenzhenissä rento ja tajuntaa laajentava, räjähtävän mieleenjäävä miehen pukeutuminen on vaikkapa pinkit lenkkarit yhdistettynä raikkaan ruskeisiin suoriin housuihin joita virkistää kukkakoristeinen kauluspaita.

Pukeutumisen kaunis korostus voisi olla jännittävä ruudullinen harmaa jakku johon se ihana valkoinen olkalaukku sopii kuin neppari nappatakkiin.

Mutta molemmat taaplaa tyylillään ja lisääntyvät keskenään. Jota ajatusta en tässä suostu enempää jatkamaan.

Kävin vapaapäivän kunniaksi syömässä Kentucy Fried Chicken nimisessä ravintolassa, joka täällä pitäisi lyhentää CFC eikä KFC.

Se oli varmasti kanaa mitä söin sillä rotan rintakehän luut ovat hieman erilaiset.

Mutta kun työkaluna on kiinalainen, vesuria muistuttava keittiöveitsi jolla perataan kalat, käärmeet ja kanat samalla yliolan myötäotteella niin lopputuloksena oli China Fried Chicken.

Josta tarina jatkuu seuraavassa.

Kävin ruoan päälle shoppaamassa. Ostin lautasia, kuppeja ja kippoja sekä syömäpuikkoja. Lisäksi hankin myös kyseisen kiinalaisen vesurin.

Tarkoituksena on valmistaa kivaa kiinalalaista safkaa Bodenseen muikusta kavereille joiden kanssa muinoin tuli Kiinassa puhelimia paketoitua. Syötän niinsanotusti perunat varsineen ja kalat perkeineen kunhan tulevat Saksassa käymään.

Perkeineen ja ruotoineen. Siinä on hyvä samalla muistella menneitä kun maku on aivan siinä kielen päällä. Kiinaviinaa en sentään suostu täältä tuomaan, joku tolkku se on masokismillakin.

Käytiin juhlistamassa Suomen itsenäisyyspäivää saksalaisen työkaverin kanssa eilen jalkahieronnassa parilla oluella.

Niillä ei ollut Karjalatakaisin olutta joten otettiin paikallista. Tsingtaon kaupungista alkanutta saksalaisten alkuunpanemaa olutvillitystä.

Joka on kaukana saksalaisesta oluesta. Kiinalainen kopio.

Itsenäisyyspäivän jalkahieronta ei ollut ensimmäinen laatuaan, muuan hieronta on tullut otettua Hietasen ja sotamies Suentassun ja Antti Rokan muisteluissa Dongguanissa ja Pekingissä.

Sarrrrrja.

Mutta perkuleen hyvältä tuntui taas kun jalkahieronta alkoi käsistä, hartioista ja selästä, päättyen kuumasta yrttikylvystä nostettuihin koipiin. Siinä sai aikaeron lisäksi kyytiä kovettumat, jäykistymät ja selkärangan nikamat sekä mielen luutumat joita on myös hyvä hieraista aika ajoin.

Kiinassa olen parisen viikkoa ihmisiä ja asioita ohjaamassa, sitten Saksaan joulun viettoon.

Asuntoa en ole vieläkään onnistunut saamaan, eli MaMu on väliaikaisessa majoituksessa jatkossakin, Gastehaus Diana, Böhringen, Radolfzell.

Nuo asunnon vuokraajat eteläisessä Saksassa taitavat vierastaa ulkomaan elävää, mikä lie eskimo, jääkarhujen maasta. Outo. Vieras. Jääkäri?

Palaan Saksaan täältä Kiinasta varhain aamusta lauantaina, jouluviikon alla. Majatalon omistajat sanoivat, että laittavat avaimet ulko-oven vieressä olevan koristejäniksen alle jemmaan. Sama huone edelleen käytettävissä kun täältä Kiinasta palajan.

Avain löytyy jos jänis ei ole jäätynyt maahan kiinni.

Sitten sunnuntaina lähtee isäntäväki Meksikoon joulun viettoon.

Olen siis joulun yksin majatalossa, ei aivan heinillä härkien kaukalon mutta itämaan tietäjien kanssa kyllä. Nimittäin kolme pulloa jallua ja olo on kuin Jeesuksella seimessä, joku siinä häärää ympärillä mutta puheesta ei saa mitään selvää.

Jos jallua ei Rewestä löydy niin pitää juoda korvikkeita. Courvoisier VSOP menee kokiksen kanssa kyllä.

No, paremmin on asiat kuin taannoin Jeesuksen mutsilla ja fatsilla joilla ei ollut sijaa lainkaan missään Beetlehemin tienoon majoituspaikassa. Ei kultakorttia Joosefilla, ei sijaa, ei boonuksia.

Kundi ite, Jesse, pullahti sitten tallin seimen olkivuoteelle ja aasit sitä hämmästelee vieläkin.

 

P.S. Porilainen turkulaiselle joka päivää ennen peliä oli jäähallin nurkalla kytiksellä: ”ässiäkös täällä kyttäät?”

Kiinassa huomattua: television malleilla ei ole lantiota lainkaan, musiikin tahtiin nytkähtely herättää jopa enemmän myötähäpeää kuin Suomessa.

Kiinalaiset ovat hyviä ottamaan huomioon ihmisiä, kuten esimerkiksi itsensä. Tänään aamulla hissiin pölähti miekkonen jolla oli tupakanpoltto pahasti kesken mutta polttelu onnistui myös elevaattorissa. Minä en tykänny mutta se ei näyttänyt haittaavan.

Samoin tehtaalta palatessa yhden taksimiehen piti panna palamaan kesken kyydittelyn, teki hermoille hyvää. Me takapenkillä ei tykätty mutta meiltä ei myöskään kysytty.

 

 

Kuvia Kiinasta:

Lyhytkätiset älkööt vaivautuko, jos ette yllä niin pyyhkikää ilman paperiaVessakuva Shenzhenistä

 

Virginia sen tietää

IMG_0332

Pakollinen turistinäkymä hotellin ikkunasta

näkymä aamulla hotellista_2

Hyvä vinkki ruokapaikassa

IMG_0333

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s