Hyvää uutta vuotta – kiitos sanoin

Suomella ei mennyt hyvin viime vuonna. Huono meneminen on jatkunut jo muutaman vuoden, eikä viime vuosi tehnyt poikkeusta. Kestävä kehitys kehittyy alaspäin.

Hallittu rakennemuutos näkyi käytännössä siinä kun kaljamainoksia maalattiin ennen vuodenvaihdetta peittoon ja pyöräilijän otsalampusta äänestettiin ihan eduskunnassa asti.

Alkoholin ulkomainonta on Euroopan Unionin maista kielletty ainoastaan Suomessa.

Viimeksihän samaa yritettiin muutama sukupolvi sitten 1919 – 1932, sillä tuloksella, että viinan myynti ja kulutus kasvoivat ennätystahtia kunnes kieltolaki neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen kumottiin.

Äänestyksestä lienee tullut sanonta, ottaa neuvoa antavat.

Samanlaista menetelmää, lantrattuna tosin, on yritetty jo jonkin aikaa verotusta ja saatavuutta kiristämällä. Sillä seurauksella, että viina virtaa kuohuvampana kymenä kuin ennen, virta käy taas Tallinnasta Suomeen päin.

Verotulot ovat laskeneet ja tullimiehet tekevät pitempää päivää.

Muistelisin, että EU jäsenyys myytiin suomalaisille äänestäjille sillä, että tavaroiden ja työvoiman liikkuvuus on vapaata Unionin aluella.

Suomalaisille se ei sitten ollut.

Samaten rahaliittoon liittyminen 2002 oli hyvä juttu, kun tullit ja muut kaupan esteet poistuivat, bisnes kun silloin helpottuu ja tuo lisää vaurautta kansalle.

Paitsi nykyään Suomessa. Liittovaltiovaluutta ei taivu samalla tavalla Suomen eduksi kuin markka taipui ennen.

Hassua miten tarkkaan poliitikot ja virkamiehet pyrkivät olemaan sanomatta, että olikohan se rahaliittoon liittyminen, etenkään sillä vaihtokurssilla, sittenkään hyvä juttu… sitä ei vaan kuulu sanoa julkisesti.

Yksikin suomalainen poliitikko sanoi tässä hiljan, että nyt tarvitaan sisua, että selvitään tästä kurjuudesta. Niinpä.

Entäs äly ja osaaminen, olisiko niille käyttöä?

Toinen urhokas, ja nyt en puhu enää pääministeristä, joka on kansanedustajaehdokkaana sanoi päättäneensä mennä oikein epämukavuusalueelle.

Eli touhuamaan semmoisia hommia mitä ei varmasti osaa ja mistä muille tulee epämukava olo.

Suosittelisin sen sijaan tekemään nelikentän ja menemään sinne miettimään vielä hetkeksi. Tekee vaikka analyysin siellä. Sinne nurkkaan.

Näyttää siltä, että maan asioita on hoidettu huonosti, kenen on silloin vastuu?

No ei kenenkään, vastuut on just nyt reissussa toisaalla. Suhdanteiden kanssa yhdessä lähtivät.

Yritän kirjoittaa seuraavan kappaleen oikein hitaasti niin menee paremmin perille.

Euroopan Unionissa on väkeä rapiat 500 miljoonaa, suomalaisia on 5. Mitkähän ovat meidän vaikutusmahdollisuutemme porukassa jos edustamme vajaata prosenttia väestöstä? – ne on suunnilleen prosentin verran.

Kreikkalaisia on kymmenisen miljoonaa ja silti niitä viedään kuin kuoriämpäriä tarpeen tullen. Autetaan niin, että tuntuu. Ne on itse asiassa pahemmassa jamassa auttamisen jälkeen kuin ennen auttamista, velkasuhde on paljon huonompi ja työttömyys ennätyslukemissa.

Mutta siellähän toki pelastettiin pankkeja eikä Kreikkaa, pankit saivat velkansa pois täysimääräisenä. Kreikkalaiset eivät pysty koskaan “apua” maksamaan takaisin, joten takaajat kärsivät nahoissaan.

Sama voi tapahtua Suomellekin jos ryssiminen jatkuu.

Oho, tulipas osuva ja ajankohtainen sanonta… ryssiminen.

Toki voi olla, että Kreikka kohta lakkaa maksamasta jos siellä valta vaihtuu. Voipi olla, että Kreikalle käy kuin entiselle miehelle humalassa, velat muuttuvat saataviksi.

Saattaa nimittäin Brysselissä puntti tutista euron hajoamisen pelossa ja päätetään, että annetaan mokoman olla. Kuka näitä muiden rahoja nyt muistaa niin tarkkaan. Olkoon.

Luulenpa siis, että 2015 on Suomelle vielä huonompi kuin edellinen vuosi, ellei rahaliitosta erota.

Enkä usko, että eroa tohditaan rykäistä tulille, se kun saattaa olla huono juttu poliitikon uralle. Ei ole koko uraa enää sen jälkeen.

 

No minulla itellä 2014 oli potkujen vuosi. Tuli oikein kahdet potkut samana vuonna.

Metallin murskaaminen loppui kun laittoivat koko pomoni osaston lihoiksi, muutama ihminen jätettiin ja siirrettiin muihin tiimeihin.

Syynä olivat säästöt.

Minua nauratti vähän. Nokialla nimittäin käytettiin samaa metodia tuloksen parantamiseen. Kohkattiin vaan, että mistä säästetään, mistä.

Kysyin kerran viidakkotehtaan johtoryhmän palaverissa, että eikös meidän pitäis miettiä ennemmin, että miten tätä bisnesta saatais paremmaksi ja paremmin lentoon.

No kaikki jähmettyivät hetkeksi tuijottamaan mutta sitten sama mekastus jatkui. Miettivät varmaan, että on se tuo kummallinen tyyppi tuo yks. Ei pysy asiassa.

Sama oli tuolla metallin kierrätyksessäkin, kuluja jostain pois niin näyttää hetken hyvältä ja voidaan jatkaa samalla mallilla kuin ennenkin. Omaa tekemistä ei tarvitse muuttaa.

No kaikki tietävät missä Nokia on nyt. Samalla kierrätyslavalla Neuvostoliiton kanssa. Molemmat siis olemassa, nimi vain on vaihtunut. Ja lippu.

Toiset potkut tulivat sitten Oulussa kun olin talkoilla auttelemassa aloittelevaa firmaa.

Tein siis töitä ilmaiseksi mutta toisella omistajalla alkoivat mahahapot nousta suuhun, refluksi oli niin kova, että jonkun piti lähteä.

Firma oli vuoden ollut tuotekehityshemmojen päivähoitopaikka ja minä menin sinne alkujaan myyntihommiin mutta hetikohta päätettiinkin porukalla, että alan tuotteistamaan ko. värkkiä, eli ideaa.

Pistinkin CE ponnistusmerkit kohdalleen ja halusin aikatalutusta tuotteen kehitykselle.

Mutta se ei ollut enää hauskaa, kuulosti varmaankin liiaksi työltä ja muutaman kuukauden jälkeen suunta oli takavasemmalle.

 

Jossa oli itäraja ja valtion metsästysmaat.

2013 alkanutta haulikolla ammuskelua olin jatkanut aktiivisesti Porin jälkeen Oulun Hiukkavaarassa, eli tuhansia kiekkoja oli vuoden aikana särkynyt. Ne nääs särkyvät viimeistään silloin kun osuvat maahan.

Ja olikin siis aika käydä tosi toimeen. Karkeampia hauleja piippuun ja lintujahtiin.

Vietin hienoa laatuaikaa monta viikkoa kuskaten haulikkoa Kuusamon suunnalla sekä Pudasjärven maastossa.

Saaliilla ei pääse kehumaan mutta monen monta hienoa hetkeä tuli reppuun niiltä reissuilta. Yksi parhaimmista oli se kun Pudasjärven metsissä pistin nuotion palamaan, että saan makkarat poltettua. Maastosta ei löytynyt kuin tervasta, koko nuotio oli pakko tehdä tervaspuusta.

Siinä tuli istuttua vähän pitempään.

Sitä pohjoisen metsissä kulkemista tuli harrastettua kunnes soittivat Posion erämaahan ja pyysivät Saksaan töihin.

Nyt on eränkäynti Kiinaan, kerran kuussa pitää pariviikkoinen siellä suunnalla viettää. Elokuun loppuun asti reissua riittää ja sitten Suomeen lomalle. Syyskuun 10. taitaa taas alkaa kanalinnun mehtuu, kuukausi autolomalla jossain Suomessa.

Suuri osa ajasta mennee metsässä mutta jonkin verran täytyy käydä myös ystävien ja kylänmiesten saunoissa kylpemässä ja turinoimassa.

 

 

P.S.

Koira oli omistajansa kanssa Böhringenin italialaisessa ravintolassa kun kävin lounaalla. Mukava ja hyvin käyttäytyvä koira. Ei tupannu jos ei tykänny.

Entäs allergikot, huutaa heti joku Suomesta.

Entäs me ei allergikot, kysyn minä.

Tyypillistä suomalaista vähemmistödiktaturiaa, kuten vaikkapa se alkoholipolitiikka.

Kun pieni vähemmistö on ongelmakäyttäjiä niin kielletäänpäs anniskelu kaikilta.

 

Lentokoneen turvavideossa aina sanotaan, että uimaliivin naruista saa nykiä vasta koneen ulkopuolella. Videolla ne kuitenkin nyhtää niitä naruja siinä koneen käytävällä.

Se ei ole näemmä vielä muuttunut se käytös, että lentokentällä siihen matkatavarahihnan ääreen pitää mennä ihan siihen hihnaan kiinni. Että jos ite seison vähän kauempana, josta näkee ihan hyvin, niin kohta siihen eteen tunkee joku tyyppi, odottamaan omaa pakaasiaan. Metrin lähempänä hihnaa kuin minä. Tämä ei tapahdu yksin kehitysmaissa, kuten Kiinassa ja Brasiliassa, vaan myös sivistyneessä maailmassa. Kuten Saksassa ja Sveitsissä.

Lentoaseman hissistä kun yrittää ulos niin melkein poikkeuksetta kun ovet aukeavat on vastassa etunojaan horjahtanut tyyppi joka hämmästyy, että siellä hississä oli jo joku!

 

Kiinassa ei tarvitse käyttää turvavyötä. Koska kukaan ei sitä valvo.

Kun viime reissulla lähestyttiin Kiinasta tullessa Hong Kongin rajaa niin kuskille tuli hätä ja hoppu varmistaa, että kaikilla oli turvavyö päällä.

Vaarana on se, että siitä voi saada sakot. Ei se, että joku saattaa vammautua tai kuolla jos se auto jostain syystä kääntyy katolleen vauhdissa.

Hassuja nuo kiinalaiset.

 

Kun väestö vanhenee koko ajan, siis väestön ikärakenne muuttuu niin, että vanhoja alkaa nurkissa pyöriä entistä enemmän (siinää ja miinää..) niin hakematta nousee mieleen kysymys, että mitä tehdä vanhuksille? Hyväkuntoisiakin ovat.

Tulevaisuudessa siis vanhusten määrä suhteessa muuhun väkeen kasvaa, niitä kuivia ja ryppyisiä tyyppejä pyörii siellä sun täällä. Mitä nille pitäis tehdä?

Yksi ajatus voisi olla käyttää vanhuksia vessapaperitelineenä. Siitä olisi seuraa siellä eriössä pinnistellessä ja vanhuksellakin olisi taas merkitys elämässään.

Eiks je.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s