Torilla tavataan, kaikilla mausteilla

Kiinan matkailu on sitä, että istutaan lentokoneessa vuorokauden verran per reissu. Siinä on aikaa lukea ja ajatella.

Olen ollut nykyisessä hommassa nyt ummelleen kolmisen kuukautta, eli vielä varsin tuoreilla silmillä porukkaa katselen, josta tuli mieleen menneet katselut ja syntyi seuraava tarina.

Jutun lähestymiskulma on managerit ohjaamassa spesialisteja.

Huono esiintyjä.

 Tekninen koulutus ei takaa hyvää esiintymiskykyä tai kykyä rakentaa hyvä esitys, hyvä performanssi.

On ollut joskus karmaisevaa katsella ja kuunnella satojen ihmisten edessä tapahtuvaa sönkkäystä. On menty ohi myötähäpeän tunteesta heittämällä, säälin kautta huonovointisuuteen asti.

Tähän kun lisää sen, että joka viides mies on lievästi värisokea ja monelta myös puuttuu ymmärrys kuvallisen viestinnän keinoista, värien ja sommittelun käytöstä, sekä tarinan kerronnan rytmistä niin on ajoittain saatu hyvinkin monitahoinen esitys kyhättyä.

Esityksissä on nähty elementtejä päiväkodin piirustustunnilta sekä alakoulun ainekirjoituksesta.

Yksi mieleenjäänyt karmaiseva esimerkki on vuosien takaa, harrastuksen parista.

Hyvinkin paljon valmennuskoulutusta saanut kaveri piti luennon jossa jakoi ensin nipun monisteita, heitti samat tarinat taululle ja lisäksi luki sanasta sanaan ääneen koko jutun.

Se oli yksi elämäni pisimmistä tunneista.

Sääliksi kävi myös kaverin valmennettavia kun oli selvää että kyky valmennukseen puuttui tyystin. Halua varmaan oli mutta tajua ei lainkaan.

Ei ymmärretä ihmistä, empatiaosaaminen puuttuu.

 Perinteinen kiitos mutta – manageeraus, tai hienoa mutta paremmin, enemmän ja korkeammalle huomenna – kehuminen.

Eli vilpittömyys puuttuu. Jos kehuu niin aidosti kehuu ja kiittää. Ja piste.

Siihen kohtaan ei missää nimessä pidä ruveta rimaa korottelemaan, motivointi ja haastaminen tehdään erikseen ja eri tilanteessa.

Tilannetajun puute.

 Entäs horinat entivanhasta?

Kaveri muistelee jotain ikivanhoja juttuja joissa on ollut mukana, elektroniikkateollisuudessa se tarkoittaa viittä vuotta ja sitä vanhempia asioita.

Ylpeänä jakaa kokemuksiaan mutta kukaan ei kehtaa sille sanoa, että ketään ei kiinnosta muinaishistoria. Ja että olet näemmä itse putoamassa kyydistä.

Kiusallista tällaisessa tilanteessa on myös se, että tarinankerrontakyky puuttuu täysin ja juttu lisäksi kertoo kuinka minäminäminä tein sankaritekoja.

Eli ihan paska juttu ja vieläpä huonosti kerrottuna.

Varmuus siitä että totuus löytyy kirjoja lukemalla.

 Ihmisten käyttöohjeet luettu monesta monisteesta, kursseja käyty, luennoitsijaa kuunneltu naurussa suin.

Mutta ei oivalleta, että vuorovaikutuksessa on persoonat keskenään. Ei kirjat, eikä enää varsinkaan jäsenkirjat.

Tieto ei ole pahasta mutta muutoksen aikaansaamiseksi pitää muuttaa ensin omaa käytöstään, ei sen toisen. Eli mitä sanon, kuinka sanon, miten kuuntelen ja miten reagoin.

Sen toisen käytös kyllä muuttuu vuorovaikutuksessa jos tyyppi on mukana, sitoutunut. Täpöillä jengissä.

Tiedon hankkiminen on yksi asia mutta oivaltaminen kuinka tiedon soveltaa omaan persoonallisuuteensa on se varsinainen juttu.

Kehon kieli kertoo, että kaveri valehtelee.

 Toisen ihmisen kehon kertoma viesti tajutaan useimmiten tiedostamatta ja jos esiintyjä ei osaa ruuvata sitä yhteen muun viestinnän kanssa niin falskiksi meni.

Näitä on nähty. Ja paljon.

Mutta suomalainen on varsin hyvä haistamaan paskapuheet. Meillä kun ei juurikaan tyhjää jaaritella, sanoilla ja sanomisilla on merkityksensä.

Jos sanotaan, että meidän tarttis mennä joskus lounaalle niin lounaalle myös mennään. Tai Suomessa yleensä kaljalle.

Pitkäjänteisyyden puute

Luullaan, että kun minä sieltä kurssilta palatessa muutaman kultajyvän porukalle palaverissa heitän niin kylläpä oppivat.

No eivät opi.

Kursseilta palanneita on nähty, ne leijuu muutaman hetken ja kohta käytös on entisellään kuin ei olisi missään koskaan käytykään ja porukka voi huokaista helpotuksesta.

Tekniset muutokset ovat helppoja ja nopeita. Jos vastus piirilevyllä on liian suuri niin vaihto pienempään vie muutaman hetken. Mutta jos vastus ihmisessä on suuri niin sen muuttaminen ottaa pitkän ajan.

Vertaispalautteen puute

Ihmisiä ohjatessa on tärkeää toki mitä sanoo mutta vielä tärkeämpää on se miten sanoo.

Tieto ja suunta on tekemisessä oltava mutta motivaatio on vielä näitäkin tärkeämpi. Sillä jos tekeminen on hauskaa niin se on myös helppoa ja palkitsevaa. Onnistumisia tulee myötäänsä.

Työkavereilta saa helposti palautetta asioiden onnistumisesta, joku sanoo kipakasti heti, toinen on viikon sanomatta sanaakaan. Mutta palautetta siihen miten ja millä eväillä tähän tultiin, harvemmin saadaan ja annetaan.

Muuten, jos sille mököttäjälle menee kertomaan, että meidän tarttis jutella, siis ennenkuin se on saanut mökötystään viikattua komeroon vastaista varten, on kyse taas minäilystä ja yhteistyökyvyn puutteesta.

Kysyä juttelemaan toki voi mutta kertominen, että meidän tarttis ny jutella on ylimielisyyttä ja kuuntelun puutetta. Jos toisella on just ruuhkaa ja mököttäminen pahasti kesken niin ei siihen sovi mennä häiritsemään ja ohjeistamaan.

Meidän mutsi oli aikoinaan juuri tuollainen tyyppi joka ei paljoa ehtinyt muita kuunnella, hyvä huono esimerkki minulle.

 

Kolme askelta maailman muuttamiseksi:

Kuuntele mitä se sanoo.

Ymmärrä mitä se tarkoittaa.

Muuta omaa käytöstäsi niin, että muutos alkaa.

Kaksi ensimmäistä eivät ole välttämättä sama asia, kolmas on se vaikein mutta samalla myös ainoa vipu mikä toimii.

Ja jos joku nyt sanoo, että hei, kirjoita kirja näistä, niin lukee jutun uudestaan vaan, hitaammin. Ko nää asiat on meissä koko ajan, ympärillä myös. Noissa muissa ihmisissä.

Mutta lohtuna voi sanoa, että ei kaikkien tartte kaikkea osata. Kunhan oppii sisäsiistiksi.

P.S.

Olen joskus liftannut junaan.

Asuin ammattikouluaikana Keravalla, koulua kävin Järvenpäässä ja jäin usein harjoittamaan salatupakointia ja Shellin baarissa notkumista koulukavereitteni kanssa.

Tavoitteena oli tottakai mennä sillä viimeisellä junalla kotiin.

Kerran oli liian pitkään hauskaa ja myöhästyin junasta, eli kävely kotiin oli edessä.

No, siinä Järvenpään asemalla loittonevan junan ääntä kuunnellessani paikalle kolisteli tavarajuna. Konduktööri nähtävästi tajusi tapahtuneen ja huikkasi, että jos Keravalle olet menossa niin hyppää kyytiin.

Minähän hyppäsin.

Oli tosi hienoa nähdä miten junaa ajettiin. Oli myös hienoa oppia se miten helppoa on ihmisten auttaminen jos tahtoa on.

Kiittelin perille päästyämme moneen kertaan junan miehistöä ja lupasin ehtiä vast’edes matkustajajuniin.

 

Tammikuun reissulla töistä hotelliin palatessa nyljetty koira roikkui lasikaapissa kadun varrella, näytti ajokoiralta mutta saattoi olla seisojakin. Ilman nahkaa oli vaikea tunnistaa koukussa roikkuvaa.

Kylmäketju ei ollut katkennut, sillä sitä ei koskaan ollut ollutkaan.

 

Perinteinen suomalainen aromaterapia on entivanhaan ollut se, kun isäntä on tullut navetalta, heittänyt kumiteräsaappaat jalastaan, istahtanut penkin päähän ja pistänyt kessun palamaan.

Siinä on ollut aromaa ja terapiaa tuvan täydeltä.

 

Kiinassa hotellissa aamiaista syödessä luin samalla kirjaa kun alkoi sen mahdoton lätinä.

Minä että jaha, se alkoi sataa, mutta ei. Naapuripöydän kiinalaiset siinä vain aloittivat ruokailun.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s