Englanti on homeessa

Hometta on toki kaikkialla mutta Englannissa osa homeesta oli keräytynyt niin isoksi porukaksi, että leiri näkyi paljaalla silmällä. Onkohan muuten muunlaisia silmiä olemassakaan kuin paljaita.

Englantilainen home on yleensä kiinnittyneenä kylpyhuoneen maastoon, nurkkiin ja suojaisiin kulmauksiin, lattiamattoon ja ikkunoiden karmeihin, eli ilmeisimmin homeen luonnollisiin elinpiireihin. Vaikka ei ne piirejä olleet, mustia tahroja enneminkin.

Lomaviikko siis kummipojan isän kanssa Englannin Wolverhamptonissa.

Loma Englannissa poikkesi perinteisestä Kanarian viikosta siten, että me ei oltu kännissä kertaakaan. Kanariallahan ollaan yleensä kännissä kerran. Viikon verran. Met otimma aamusta pienet, päivemmällä toiset ja illalla muutamat mutta petissä ennen puolta yötä ja jokainen aamu herätys puoli kahdeksalta.

Loman teema oli Wolverhampton Wanderers. Käytiin katsomassa parit pelit mutta myös seuran museo, sekä pelien alla ja jälkeen pubissa lämmittelemässä ja jäähdyttelemässä. Meille jäsenille oli myös stadionilla oma pubi jossa fanipaita päällä oli hyvä ottaa vielä yhdet.

Ensimmäinen peli oli viikonloppuna ja katsojia rapiat 23 000, toinen peli oli arkena ja porukkaa hieman vähemmän. Tunnelma oli tosi hieno. Englantilaiset jalkapallokannattajat laulavat upeasti ja tyylikkäästi, molemmat päädyt vastailivat toisilleen lauluilla. Puuttui kokonaan se  suomalaisen jääkiekkopelin fanilauman tyyli jossa särkyneellä äänellä, kuolan roiskuessa huudetaan typeryyksiä. Mukamas lauletaan vaikka sävelestä ei tietoakaan.

Hotelli oli perinteikäs Britannia aivan Wolverhamptonin keskustassa. Perinteikäs sikäli, että melkoinen rotankolo. Romanttisen ruma ja epäkäytännöllinen.

Vaihdettiin parina ensimmäisenä päivänä hotellihuonetta.

Ensimmäiseen huoneeseen ei annettu avain sopinut oven lukkoon ja saatiin toinen huone jossa oltiin ensimmäinen yö. Kakkoshuoneessa oli ongelmia vessan kanssa, kakka ei huuhtoutunut kun vettä tuli vain satunnaisesti. Mainittiin asiasta aamulla, että kyllä huuhtelu hoituu roskakorillakin mutta olisihan se hyvä korjatakin.

No saatiin kolmas huone, jossa oli Euroopan suurin minibaari. Kylpyhuoneessa ei ollut minkäänlaista lämmitystä, hyvin pysyivät oluet ja limonaadit kylminä siellä ulkoseinän nurkassa. Ikkunoissa yksinkertaiset lasit, joita ei saanut ihan kokonaan kiinni.

Joissakin pubeissa ihmiset haisivat oudolle mutta tunnistin hajun myöhemmin Fish and Chips paikasta. Etikkaahan se, välillä roiskuu kun syödään.

Mekin kävimme useampana iltana, yöruokana, syömässä turskaa ja perunaa.

Loppuviikosta alkoi tökkiä vaikka miten olisi maustanut. Siirryimme sittemmin intialaiseen.

Ihmiset näyttivät siltä mitä tapahtuu kun juo olutta ja syö öljyssä friteerattua kalaa ja perunaa. Ne näyttivät öljyssä friteeratulta kalalta ja perunalta.

Minulla oli ensin lento Zurichistä Helsinkiin jossa tapasin matkakumppanini.

Heti tuli kotimainen olo kun laskeuduin Hikivantaalle, kello yksitoista aamupäivästä neljä miehen porukka lentoaseman baarin pöydässä tuopit puolivälissä. Kukaan ei puhu sanaakaan eikä katso toisiaan. Hyvä reissu tulossa, keskitytään olennaiseen, suomalaisen tyhjiön vientiponnistuksiin.

Kahvi maksoi kentällä 3,50. Se oli huonoa ja laihaa, litkua. Miten se ennen menikään: kun haluaa halpaa ja hyvää, pitää ostaa kaksi. Kallista ja huonoa saa näemmä nykyään jo kertaostolla.

Tavattiin Wolverhamptonissa ensimmäisen ottelun puoliajalla opettaja Tampereelta, Kakkosen Veijo, se oli kaverinsa kanssa reissussa. Kuulemma tapaa käydä kerran vuodessa paikkakunnalla katsomassa matseja.

Olivat myöhässä ensimmäisestä matsista ja pääsivät lehtereille vasta puoliajalla. Veijon kaveri tuohtuneena sanoi että “piti odottaa puoliajalle asti ennenkuin päästiin katsomoon. Kyllä Suomessa saatana pääsee heti..”.

Mietin hetken, että miten sen muotoilisi yksinkertaisimmin että Suomi on eri maa kuin Englanti. Mutta annoin olla.. ehkä se jonakin päivänä valkenee. Tai sitten ei.

Kakkosen Veijo oli lajinsa tyypillinen edustaja, hapannaama joka valitti aina ja kaikesta. Äijät pyysivät meitä jakamaan vuokra-auton kuluja, että jos mentäisiin neljästään katsomaan Irlannin merta.

Kuvittelin mielessäni meitä ahtautumassa johonkin Ford Ka:n istuimille ja ajamaan neljä tuntia yhteen suuntaan katsomaan suolaista vettä joka velloo kahden saaren välillä.Melko kylmät väreet kävivät piissä, selkäpiissä. Ei menty.

Toiseksi viimeisenä yönä kahden aikaan pärähti palohälyytys päälle, aivan jumalaton sireeni alkoi huutaa käytävässä viiden minuutin ajan. Kukaan ei koskaan tullut paikalle, eikä kukaan myöhemmin kertonut aiheesta mitään. Aamulla kysyttiin vastaanoton tytsyltä, että oliko se aiheeton hälyytys viime yönä, ni se sano että, jaajoo oli se. Ja jatkoi purukumin syöntiä ja karsastusta.

Oli väärä hälyytys mutta herättiin oikeasti.

Mutta sen oppi jalkapallokulttuurin lisäksi, että olut on parhaimmillaan tynnyristä tuoreeltaan. Sama olut purkitettuna tai pullotettuna on huonompaa.

Omia suosikkejani olivat Bitter ja IPA, eli Indian Pale Ale. Kaverin suosikkeja oli ne missä oli eniten prosentteja.

Hyvä reissu, oppi taas uutta. Omasta itsestään myös.

P.S.

-90 luvun lopulla olin Salossa pari vuotta hommissa. Asentelivat siihen aikaan valvontakameroita maantien varteen.

Kummasteltiin porukalla, että varsin merkillistä kun kamerat asennettiin Turuntien varrelle Helsinkiin menevää puoliskoa tarkkailemaan. Turkuun päin ajaville ei ollut kameran kameraa.

Aikamme sitä ihmeteltyämme yksi kavereista hoksasi vastauksen. “No onhan se nyt ihan selvä juttu, että kellä nyt Turkuun kiire olisi..”.

Tuossa lentokoneessa torkkuessa tuli mieleen aivan mieletön business idea: vankasta pahvista valmistettu Heterojakaja.

Tilanne: mökillä kaveriporukalla saunoessa ja iltaa viettämässä mutta ahtaat majoitustilat. Joudutaan siis samoille patjoille. Kuten tiedetään on homous tarttuva tauti ja jos aamuyön erektio hipaisee kaverin pakaroita niin ei tiedä miten syvälle joudutaan. Siis kuvainnollisesti.

Ja jotta aamulla sämpylöitä voidellessa voidaan katsoa kaikkia silmiin on aihetta käyttää jämerästä pahvista valmistettuja L muotoisia heterojakajia nukkujien välissä.

Heterojakaja on myös näppärä luomuruumisarkku. Neljä modulia voidaan kytkeä yhteen kätevillä klipsuilla ja saada vankka laatikko jossa vainaja saatellaan kuopppaan.

Tosin sateella voi tulla eteen hassuja tilanteita kun laatikko vettyy ja antaa periksi.

Mutta lopputulos on sama kuin ennen baarista tullessa: kengän kärjet vetää viivaa soratiehen.

Nyt vain hautaan saakka.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s