Ulkomailta kotimaasta päivää, sanoi Fennovoimallinen!

Ulkomailla asuessa tulee kaikenlaista mieleen. Sopeutuminen uuteen ympäristöön on muuton jälkeen se ykkösasia, oma verkosto ja omat polut

Juttelin asiasta toisen suomalaisen kanssa joka par’aikaa asuu myös ulkomailla ja mietteemme olivat kulkeneet aika lailla samoja latuja.

Niin kuin esimerkiksi, että kaikkeen voi sopeutua toki mutta Suomeen sopeutuminen voisi olla melko työlästä.

Enkä niinkään tarkoita sitä, että miten juna kulkee ja onko konduktöörin nimi Kari Tapio ja että toimiiko infrastruktuuri täydellisesti koko ajan, vaan sitä, että miten ihmiset hoitavat asioita ja tulevat juttuun keskenään.

Eli se, että tuleeko kraanasta heti kuumaa vettä vai vasta hetken päästä ei ole tärkeää.

Se on tärkeämpää ja eritoten elämään laatua antavaa, että kahvilassa katsotaan silmiin, hymyillään ja tervehditään nimellä sekä tiedetään, että haluan maitokahvini kanssa croissantin.

Siis jospa vaikka vertaisi olemista ja elämistä Suomessa niihin Euroopan maihin missä on tullut käytyä, ja aika monessa olen pistäytynyt.

Saksassa on tullut jopa asuttua joitakin vuosia. Kiinassa myös jonkun aikaa, Pekingissä olympiavuonna 2008.

Tai jos ottaa vertailuun myös Etelä-Amerikan ja siellä varsinkin Brasilian jossa asuin nelisen vuotta. Tuli opittua brasilialaisessa yhteiskunnassa ja elämän menossa pärjääminen.

Se on muuten byrokraattisin maa missä olen asunut. Hakkaa byrokratiassa Kiinan, Saksan ja Suomenkin kevyesti.

Hmm, siinä voisi olla jopa oman, erillisen blogin aihe niissä tarinoissa mitä siellä näin ja koin.

Tai jos vertaa vaikka Lähi-Itään josta historiakatsaus seuraavassa:

1977 olin Siinain autiomaan YK joukoista lomalla Tel Avivissa, Israelissa parin muun sinibaretin kanssa. Aamuyöstä lähdettiin baarista uimarannalle jatkoille ja piruuttani kysyin että voidaanko ostaa pullo punkkua mukaan, vitsinä heitin kun porukkaa vielä janotti.

Baarimikko sanoi, että tottakai ja kysyi, että avataanko valmiiksi..

Ja vuosi oli 1977.

2015 ei Suomessa. Ei toki.

Alkoholi.

Alkoholi paha. Lapasesta lähtee. Korkki kun narahtaa niin lapset lumihangessa parahtaa.

Mutta mitkä voisivat olla ne suurimmat eroavaisuudet pienen ja sisukkaan suomalais-ugrilaisen kansakunnan ja muun maailman välillä. Mietitäänpäs oikein huolella.

Alkoholi ja varsinkin sen käyttötapa, esimerkiksi juominen on nostettu usein tikun nokkaan.

Suomessa pessimisteillä on lasi aina tyhjä.

Olen ryypännyt eräänkin pessimistin kanssa ja tosiaan, niillä lasi on aina tyhjä ja ovat ojentelemassa, että pitäis täydennystä saada.

Ei muualla tällaista ole. Ne osaa itse täyttää lasinsa.

Paitsi kasakat, ei ole laseja kasakkaillanvieton jälkeen.

Kaikki lasit on särjetty takan edustalle aamuun mennessä mollivoittoisten juomalaulujen ja kyynelehtivien halausten säestämänä.

Ja tohtori Zivagolla on avustajansa Boris Pasternakin kanssa täysi työ terveyskeskuksessa paikkailla kasakat takaisin karvahattujensa alle ja hevosen selkään kohti uusia siemailuja.

Suomessa ei osata käyttää alkoholia on sana kaikkien huulilla, siis niiden jotka kasakoiden tavoin ratsastavat sillä, että alkoholi on etanolin lisäksi ainoa aine jota Suomesta geeninsä hankkinut humanoidi ei osaa käyttää.

No eihän se tokikaan ole totta omien kokemusteni perusteella. Lähes kaikki suomalaiset joita tunnen, osaavat käyttää alkoholia niin, että muille ei tule hankala olo.

Sama juttu niiden italialaisten, saksalaisten, brasilialaisten, kiinalaisten, englantilaisten, skotlantilaisten, ruotsalaisten, norjalaisten, yhdysvaltalaisten ja tanskalaisten kanssa joita tunnen. Muutama kansakunta saattoi jäädä mainitsematta mutta sama on kaikkialla.

Alkoholiin Suomessa liittyvä henkinen karsastus ei siis tule juomaa käyttävien taholta vaan siitä ja drinkkien pituudesta huolestuneiden taholta.

No entäs selvinpäin heiluminen, sitäkin tapahtuu kaikkialla.

Osataanko olla?

Suomessa osataan kyllä siinä missä muuallakin. Puhetta piisaa ja kehon kieltä.

Entivanhaan se oli se lentopallomaila se suomalaisen viittomakieli mutta se sukupolvi on jo joutunut pater noster hissillä yläkertaan, suuremmoisemmille pelikentille. Armas aika.

Nykyisemmät ihmiset Suomessakin ovat hyvinkin oppineet toisille tavoille.

Eli uudemman polven suomalaiset solahtavat vallan mainiosti eurooppalaisuuteen, ovat kuin kotonaan maailmalla. Kielitaitoisina ja oppivaisina.

Ne on ne vanhat jotka siellä jarrulla seisovat. Pitävät huolta muiden asioista. Kun kerta tietävät paremmin.

Surullista siksi kun asiat ja ihmiset menisivät eteenpäin rivakammin jos ei sanoja ei saisi sanoa. Ei vaineskaan, ei se siitä ole kiinni. Vitsi vitsi vitsi.

Vaan siitä, että vieläkin Suomessa jonkin verran elää se kulloinkin vallassa olevien varmuus ylivertaisuudestaan ja varmuus siitä, että alamaisia on syytä pitää herran nuhteessa. Joka nyt sattuu olemaan minä itte.

Osalla kansaa on myös vielä perinnetiedon helmiä käytössä, älä yritä ellet osaa – meininki.

Onneksi nämä räsäset, soinit, rinteet, väyryset ja kankaanniemet ovat jo viimeisessä kaarteessa ja kalkkiviivat häämöttää, ikävänä puolena on se, että ne ovat näinkin kauan asioitamme hoitaneet.

Eduskuntaan ja hallitushommiin pitäisi myös saada määräaika, että miten monta kautta peräkkäin saa olla. Ja että olisiko hyvä välillä käydä pyörähtämässä ihan siellä elämässä asti.

Eli eurooppalaisia me suomalaiset myös ollaan. Kuten kreikkalaisetkin.

Toivottavasti rahaliittokokeilu päättyy pian ja päästään takaisin yksinkertaiseen päiväjärjestykseen.

Hyvä yksinkertaisille ihmisille.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s