Suomi on hauska maa.

Saksa – Suomi – Saksa. Ummelleen 8000 kilometriä.

Tanskan ja Ruotsin kautta ylös Haaparantaan. Suomi alas mutkitellen, Baltian ja Puolan kautta takaisin.

Hauska reissu. Muutama huomio tuli tehtyä.

Saksassa on hauska ajella autolla hurukyytiä, Tanskassa oli tylsempää ja Ruotsissa myös koska rajoitukset. Eli loogisesti tästä seuraa se, että kun liikenne harvenee niin on syytä körötellä hitaammin.

Ruotsissa ajelua ilahdutti reipas radiomusiikki sekä se, että sitä pakkoruotsia ymmärsi kohtalaisesti. Nehän Ruotsissa pakosta joutuu opettelemaan sen ruotsinkielen, jopa aivan sylilapsetkin. Hirveää, eikö vain?

Suomen rajaa lähestyessäni alkoi autoradiosta löytyä suomalaisia kanavia. Se oli seuraava järkytys.

Sitä nasaalivalituksen määrää.

Ei montaa hauskaa ja reipasta rallia levysoittimen urasta löytynyt. Joku oli jättänyt, pettänyt, heittänyt, ollut menemättä ja tulematta tai muuten vaan hankala. Eikä kukkiakaan ollut tuonut ja jos oli niin mitähän se oli tehnyt.

Siinä polyypit, eli nenän hyvänlaatuiset limakalvon pullistumat, täristen valitettiin asioista joille jotain voisi tehdä. Mutta ei tehty. Valitettiin vaan.

Toki myös valitettiin asioista joita ei voi muuttaa. Sitähän sivistynyt ihminen ei koskaan tee.

Suomalaisessa metsässä, itärajalla oli mukavaa. Oli kalaa ja lintuja, turistejakin. Söin kalaa ja lintua ja kuuntelin turisteja kun ne halusi kertoa miten ihanaa täällä on. Minulle joka olin myös siinä paikalla. Outoa porukkaa.

Huomasin myös, että palvelu on edelleen yhtä hyvää Suomessa kuin ennenkin. Täsmälleen.

Kuusamossa Äs-kaupassa kuulin viereiseltä käytävältä не знаю, jonka toki kaikki tietävät olevan, ei snaijaa – venäjäksi. Siellä oli venäläinen perhe mustikka-hiustenhoitoaine kädessä pohtimassa käyttötarkoitusta. Autoin sen verran että kerroin, että ulkoisesti.

Oikeesti ne tyypit puhuivat sen verran hyvää englantia että haasteltiin siinä hetki. Naureskeltiin, että nuo suomalaiset tuossa viuhuvat ohitse eikä kellään ole tarvetta auttaa. Ulkomaan pelleä. Rahojaan tuomassa. Ei tarvita.

Suomea tuli kierrettyä alueella Rovaniemeltä Helsinkiin ja Hossasta Poriin. Hyvä otanta suomalaisuutta. Ennallaan on.

Ystäviä tuli nähtyä, ystäviä joista aina saa voimaa matkalleen vast’eteen.

Kalaa sain ja söin, riistalintua myös. Savusaunaa lämmitin ja kylvin myös. Pitkiä ajatuksia punoin ja hyviä keskusteluja kävin. Konjakkia, sikaareita. Väittelyä, naurua ja välittämistä. Eipä ihminen enempää voi kotimaassaan käydessään toivoa.

Huomasin kuuluvani johonkin.

P.S.

Kari Tapio Syksyn Sävelessä 1992, “ei toivetta mulla sen kummempaa / kunhan terveenä kuolla saisin..”

Just.

Kertsi on Junnu Vainion ja säkeistöt Juice Leskisen, mutta ei se tee laulusta parempaa. Värssy kertoo mainiosti suomalaisuudesta paljon. Paskan möivät.

Jeesus on nähty paahtoleivissä, kukkakaaleissa ja maalatussa laudassa. Siis kuvansa on nähty.

Kummallista kuitenkin on se, että ei koskaan kissanhiekassa eikä varsinkaan miesten alushousujen takapuolella. Jossa kyllä on nähty vaikka minkälaista kuviota vuosien varrella.

Facebook on kuin mummon mehu, siinä on tiivistetysti kaikki kesän maut. Brasiliasta tulee selfiet, naisten takapuolet ja korkokengät. USA:sta ruoka, ruoka ja ruoka. Suomesta yhdys sanat, pulla pitko, tuomari virhe ja yksittäis tapaus. Samaten kanta-astujat tulevat Suomesta.

Muualta tulevat eivät kanta-astu Suomessa. Perkele.

Kielitaidosta vielä.

Itse en puhu kuin suomea, englantia, portugalia, saksaa, kännissä ruotsia ja aamuyöstä norjaa. Muutaman sanan kiinaa, unkaria, hepreaa, arabiaa, yhden sanan swahilia (yllätys: se on kippis), vähän japania ja hitusen espanjaa.

Mutta on hyvä, että pakkoruotsin, vapaaehtoisen ruotsin ja muidenkin vieraiden kielten opetusta vähennetään ja liikuntaa lisätään. Vaikka nyrkkeilyä.

Ruotsissa oli viimeisen Iltalehden mukaan kohahtanut kun joukko parrakkaita ihmisiä oli kokoontunut ja heiluttanut riehakkaasti partakerhon lippua.

Poliisilla oli ollut aihetta käydä Bearded Villains parrankasvatuskerhon ihmiset tarkistamassa. Varmistamassa, ettei kyse ollut terrorismista.

Mutta!

Tuossa on selkeää terrorismin kaltaista diskriminaatiota havaittavissa, eli naisiin kohdistuvaa syrjintää. Koska kerhoon voivat liittyä vain naamakarvaa kasvavat ihmiset niin säännöt sulkevat ulos suuren osan naisista.

Jota ei tokikaan voi hyväksyä ja täten kerho on tasa-arvon nimissä kiellettävä syrjintäpykälän perusteella. Jos sellaista pykälää ei ole niin se se vasta sitten on sitä syrjintää.

Nih!

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s