Prinsessa Näppylä

Olipa kerran etäisten vuorten ja laaksojen takana, pienessä kuningaskunnassa kuningas Oikeamielinen ja Kaukaa Viisas joka hallitsi kuningaskuntaansa yhdessä kuningattarensa kanssa.

Kuningatar Rauhallinen ja Kiivas, omaa sukua Katuvainen, oli tunnettu ailahtelevaisuudestaan, hän oli suurimman osan ajasta hyvin hyvin mukava ja kaikki pitivät hänestä kovasti.

Sitten oli aikoja jolloin kuningattaresta pitäminen oli verrattain haasteellista mutta hän sukunsa perinteiden tapaan katui kovasti riihaamistaan aina jälkeenpäin.

Kuningas Oikeamielinen ja Kaukaa Viisas ajatteli yleviä asioita niin paljon, että hän tuntui välillä varsin etäiseltä alamaisilleen. Saattaa myös olla että kuningasta mainittiin viisaaksi koska hänestä ei aina tahtonut saada selvää, ja oli parempi kaikille ajatella asiat näin päin.

Tosin irvileuat kylän kestikievarissa joskus vääntelivät, että hän on Kuningas Vaikeamielinen ja Ei Niin Viisas, mutta ne olivat niitä humalaisten juttuja ne.

Kuningas Oikeamielisellä ja Kuningatar Rauhallisella oli yksi ainoa lapsi, Prinsessa Näppylä. Prinsessalle oltiin jo kovasti katselemassa prinssiä lähiseudulta, koska hän alkoi olla siinä iässä. Ja kuningaskuntaan toki tarvittiin prinssi josta voisi tulla kuningas kun sen aika tulisi.

Prinsessa oli hyvin sievä ja sai ihmiset hyvälle tuulelle iloisuudellaan. Hän oli ollut lapsesta saakka hyvin sievä ja hänestä oli tulossa hyvin kaunis.

Prinsessa Näppylällä oli vain yksi ongelma joka suretti häntä aika-ajoin. Hän ei ollut tyytyväinen ulkonäköönsä koska oli ruma. Siitä hän oli aivan varma, sillä olihan hän tarkastanut moneen kertaan pelistä kasvonsa ja aina löytyi joku puute ja vaillinaisuus täydellisyydestä. Yleensä näppylä.

Prinsessaa olisi voitu kutsua myös Prinsessa Tarkkanäköiseksi, koska näppylöitä ei pystynyt näkemään kukaan muu kuin prinsessa itse.

Niihin näppylöihin ei auttanut muu kuin kaukaisten maiden survotuista sammakoista uutettu voide jota pienestä purkista siveltiin aamuin ja illoin näppylään, eikä sekään aina auttanut ja voidetta piti välillä lisätä kesken päivän.

Voide oli erittäin kallista koska se oli tuotu kaukaa, vaarojen ja vaarallisen matkan takaa, joka on tietysti sama juttu. Lisäksi pieneen purkilliseen voidetta tarvittiin kilokaupalla kaukaisten maiden harvinaisia sammakoita. Sammakoiden survominen oli myös työlästä ja aiheutti lisäkustannuksia, uuttaminen sen sijaan oli verrattain helppo juttu, sen kun kuumenteli mössöä hiljakseen tulella ja kauhoi voidetta purkkiin ja liimaili etikettejä.

Prinsessa Näppylällä oli myös ongelmia kantapäidensä kanssa. Niiden iho oli niin paksua ja kuivaa, että kantapäitä piti yhtenään raspata ja rasvata, mikä ei ole ollenkaan sama juttu. Samaten hänessä kasvoi karvoja joita, ei kaikkia mutta joitakin, piti säännöllisesti leikata.

Kuningaskunnan Alkemiayliopiston Ylialkemisti Santiago yritti todistella prinsessalle, että ihon rasvaaminen aiheuttaa ihon oman rasvantuotannon alenemisen, jolloin kaukaisten maiden jne.. voidetta pitää laittaa iholle enemmän, joka aiheuttaa ihon oman rasvantuotannon alenemista edelleen ja näin ihon rasva pitää edelleen ja enenevässä määrin tuoda kaukaisilta mailta.

Prinsessa oli sitä mieltä, että Ylialkemisti Santiago ei ymmärrä asiaa yhtään.

Kuninkaan tallimestari yritti myös auttaa prinsessaa ongelmissaan ja kertoi, että kantapäiden ihon raspaaminen lisää ihon tuotantoa kantapäiden maastossa, se on aivan kuin hevosilla kavioiden veisteleminen kun hevoset käyttävät kenkiä, eikä kavio kulu luonnollista tietä. Ylialkemisti Santiago yritti myös samaan aikaan jälleen mainita rasvan lisäämisestä ja sen vaikutuksista ihon omaan rasvantuotantoon mutta prinsessa keskeytti heidät sanomalla etteivät he ymmärtäneet asiaa yhtään.

Tallimestari ja Ylialkemisti vilkaisivat toisiaan ja olivat sitä mieltä, että prinsessa näyttäisi tulevan äitiinsä, ja jättivät tietyn alueen haitallisen karvankasvun ja sen leikkaamisen vaikutuksen karvojen lisääntyvään kasvuun, aiheen käsittelemisen toiseen kertaan.

Eli valtakunnassa oli pääsääntöisesti kaikki hyvin, budjetti oli tasapainossa eikä tuskalliseen leikkaamiseen ollut tarvetta koska kaikki tiesivät, että budjetti on matematiikkaa eikä kirurgiaa.

Vienti ja tuonti olivat tasapainossa koska valtakunnassa oli tuottava ihovoiteen tuotantolaitos joka työllisti sammakoiden metsästäjien lisäksi halkokauppiaita ja uuttamisen erikoisasiantuntijoita, rasvaa vietiin pienissä purkeissa kaukaisiin maihin.

Sen pituinen se.

Paluumuuttaja osa II

Toista kertaa paluumuuttajana Suomeen ja päässä ajatus, että jokohan se reuhaaminen riittäisi.

Ja riittäähän se, ostetaan virveli ja tehdään kalasoppaa, haulikkoon syksyksi patruunoita ja metso pataan. Eli tulin Suomeen nyt jäädäkseni, kolmas kerta toden sanoo.

Ensimmäinen oli se kun Kätilöopistolla tähän maahan putkahdin.

Tällä kertaa Saksasta muuttaneena on vielä viikon jälkeen silmässä vähän kontrastin tajua.

Ensimmäiset maistiaiset Suomesta muuton jälkeen:

Musiikki.
Valittaminen.
Valittaminen musiikissa.
Valittaminen yleensä ja erikseen.
Pipo ja päähineet suomalais-ugrilaisessa kallossa.
Tumma vaatetus on pop, mutta riittääkö siihen pelkät silmänaluset?

Orientumisjaksolla on nyt käyty siis saunassa muutamaan kertaan, syöty maksalaatikkoa, HK Sinistä, sinappia, jälkiuunileipää, näkkileipää, leipäjuustoa, piimää. Pierettää.

Seuraavaksi tutustumme perunaan.

Mämmi tosin vähän jo hirvittää pelkkänä ajatuksenakin… mutta pääsiäistä kohti, Jeesus ja ihmeteot mielessä. Pääsiäinen on muuten apellatiivi, kuten muutkin juhlapyhät.

Varkauden Lidlissä käväisin perunaostoksilla, tein makkarasoppaa. En ihan perinteistä kun siihen tuli chiliä ja valkosipulia sekä pekonia makkaran lisäksi.

Huomasin syödessäni, että porkkana ja peruna ovat ihan älyttömän paljon parempaa täällä Suomessa. Lyhyt ja kiivas kasvukausi antaa hyvän maun. Lyhyt ja kiivas kuin nurmoolainen alasarjan painija.

Kävin samalla reissulla Alkossakin joka on siinä Lidlin vieressä, en ostanut mitään, kauhistelin vain hintoja. Bacardi Oakheart maksaa 25,89, Öhningenin Lidlissä se oli muutama viikko sitten bundlattu litran kokiksen kanssa ja hinnaksi saatu 8,90.

Valtiolla katteet kohillaan.

Kun katselin Alkossa saksalaisten oluiden hintoja pää kumarassa hiljentyen, tuli henkilökunnan tyttö kysymään, että “voinko jotenkin auttaa?”. Sanoin hiljaa päätäni puistaen, että “et voi, et voi kyllä mitenkään auttaa..” Pimatsu poistui hämmentyneenä takavasemmalle.

Muuten Varkaudessa on kuin missä hyvänsä pikkukaupungissa Suomessa.

Osa porukasta ajaa Mersulla ja luulee olevansa muita parempia, minä mukaan lukien. Osa ei aja Mersulla mutta tietää, että ne jotka ajaa luulee olevansa muita parempia. Sitten seassa on niitä jotka kuuntelee rinnakkaisohjelmaa vaikka taloudessa ei ole yhtään radiovastaanotinta.

Viihdyn täällä.

Taas ne oli ne vaalit eikä mikään muuttunut, sillä kaikki voittivat.

Paitsi poikkeuksellisesti Persut ei voittanu. Soinille tuli joku ohimenevä rehellisyyden puuska ja sanoi että takkiin tuli. Varmaan samaan takkiin jota on tässä matkan varrella käännelty useampaan kertaan saumat rutisten.

Oikeasti voittajia olivat Vihreät, Vasurit, RKP ja Ristilliset jos verrataan edellisiin kuntavaaleihin 2012, mutta niin Keskustan, Kokoomuksen kuin Demareidenkin puheenjohtajat kertoivat omalle väelleen voittaneensa.

Joka ei tokikaan pidä paikkaansa.

Osa kertoi myös, että pitää olla nöyrä. Mutta eivät ne ole nöyriä, sanovat vain.

Sitä sanotaan politiikan retoriikaksi. Uskon, että suurin syy populistien nousulle eri puolilla länsimaista yhteiskuntajärjestystä on se, että puheet ja teot eivät ole yhtäpitäviä. Falskia puuhastelua.

Mutta äänestysprosentista päätellen paljon on entisiä persuäänestäjiä jossain irtaallaan tuolla takametsissä.

Vihreät saivat hyvät nousut kuntavaaleihissa, tosin Vihreät pärjäävät vain kaupungeissa, eli siellä missä ei ole vihreää noin niinkuin luonnon puolesta.

Alunperin vihreä liike lähti Itä-Saksan salaisen poliisin, Stasin suunnitelmasta romuttaa länsimainen yhteiskuntajärjestys ujuttamalla länteen yksiniittinen luonnonsuojeluaate.

Välillä tuntuu, että Stasi taisi onnistua.

Muuttomatkalla satuin samaan aikaan laivan saunaan puolalaisen rekkakuskin kanssa. Kaveri istui alalauteella, ähki ja hikoili.

Kyselin saunomisesta Puolassa, ei kuulemma ole saunoja. Kaveri sanoi, että viisitoista minuuttia löylyissä on hänelle hyvä. Minä valehtelin, että kaikki suomalaiset käyvät aina kolme kertaa löylyissä, kymmenen minuuttia kerrallaan. Aina.

Se uskoi kun vakavalla naamalla juttelin. Jos käytte Puolassa niin jatkakaa siitä.

Tässä Ylen sivuilta napattu todistekappale noihin kannatusväitteisiin:

Screen Shot 2017-04-12 at 20.11.52.png.png

P.S.

Lähtökohtaisesti inhoan lauseen aloittamista sanalla lähtökohtaisesti.

Se on tuo Kone Oyj:n myynti ja asennus melkoista hissiliikettä.

Lause, hukkasin onnenamulettini, ei ole uskottava.

Savuton työpaikka ei ole aina mahdollinen, sanoi palopäällikkö.

Loistava heittolaukaus kaverilta: ennen somea idioottien oli vaikeampaa löytää toisensa, nykyään ne saattaa jopa lisääntyä keskenään. Aika paha, aika paha…

Baarimestarin kuivat vitsit saattavat edistää baarin alkoholin myyntiä.

Sitä on naurujoogaa ja kävelyjoogaakin kuulemma olemassa.

Minä huomasin, että jos ottaa jaloviinajoogaa ja punaviinijoogaa sekaisin niin aamulla on aivan älytön jooga ja suuta kuivii.

Itämeren kuivin paikka on eläkeläisristeilyn naisten haku.

Trumpvestiitti.

  • sellainen joka tykkää rakentaa muiden laskuun
  • sellainen joka ei aina muista pysyä totuudessa
  • näkee malkoja vain muiden silmissä
  • mulle ensin ja mulle kaikki

Vaikka en kalamiehiä olekaan niin välillä on näiden Suomen poliitikkojen kanssa haavi auki.

Hiusmurtuma huumorintajussa saattaa pahentua rasituksessa.

Saksaamalla

No niin ystävät kalliit ja miksei vähän halvemmatkin, taas on sen aika, että Saksasta on lähdettävä.

Työt loppuivat viime kesänä, tekemisen puute ei heti iskenyt koska ostin moottoripyörän. Honda CBR 1000 RR. Kivaa kyytiä, mukavasti lähti kun rannetta vähän käänsi. Alpit tuli taas nähtyä läheltä. Kyseinen pyörä on tosin pitkälle matkalle vähän puuduttava. Kirjaimellisesti.

Sveitsi on muuten pinta-alaltaan Euroopan suurin maa, nimittäin jos reunoista ottaisi kiinni ja vetäisisi suoraksi niin peittäisi puolet maanosasta.

Syksyn tullen hankkiuduin pyörästä eroon ja jatkoin työn hakemista. Muutamat keskustelut tuli käytyä mutta ne eivät edenneet mihinkään, joten oli johtopäätösten aika.

Päätökseksi tuli, että muutan Suomen Varkauteen huhtikuun alussa. Takaisin Savoon. Iisalmessa tuli aikoinaan asuttua yksitoista vuotta, sinä aikana opin kielen ja tavat joten savonmaille on melko helppo asettua. Heleppo.

Varkaudessa on myös loistavat harrastusmahdollisuudet. Paljon vettä ympärillä, järviä, jokia ja lampia käydä kalassa ja vieressä Metsähallituksen 7000 hehtaaria sienestykseen ja metsästykseen. Odotan innolla.

Koiran hankinta on myös ollut pohdinnassa ja olenkin käynyt keskusteluja kasvattajien kanssa. Parsonrussellterrieri valikoitui roduksi. Pohdin myös saksanseisojaa mutta tuo terrieri on monikäyttöisempi, täällä Saksassa sillä metsästetään kaikkea; kauriita, jänistä, vesilintua ja kyyhkyjä. Kooltaan parsonrussellterrieri on erittäin kompakti, voidaan vaikka jakaa retkellä sama makuupussi, eväiden lisäksi.

Eli Saksa on tällä erää nähty, enää ei tarttis siis kun pakata ja lähteä…

No mitä Saksasta jäi tällä reissulla käteen?

Saksan Plussat

  • Autot
    • autot eivät maksa kohtuuttomia, varsinkaan kotimaiset
    • autojen huollot eivät myöskään maksa hirveitä eikä maltaita
    • varaosia ja kulutusosia saa kohtuuhinnalla
  • Tiet
    • tiet ovat hyvässä kunnossa
    • moottoriteillä saa vieläkin pääsääntöisesti saa ajaa tuhatta ja sataa, eli matka joutuu
  • Liikennekulttuuri
    • liikennekulttuuri on hyvällä mallilla, ihmiset ymmärtävät, että yhteistyö on hyväksi kaikille tiellä liikkujille, se lisää turvallisuutta, varsinkin kovissa nopeuksissa. Saksan hyvän liikennekulttuurin huomaa selvästi kun käväisee kontrastia katsomassa Itävallassa tai Sveitsissä, joissa ei osata ajaa yhdessä. Ei väistetä, ei anneta periksi, olen oikeassa, minä ensin, minä minä…. Tulee hakematta suomalainen liikenne mieleen
  • Alkoholikulttuuri
    • Saksassa ja muuallakin täällä etelässä osataan olla viinaksien kanssa, olut suorastaan kuuluu kulttuuriin. Olut on ruokajuoma kuten viinikin, humalaisia näkyy ja laulu raikaa mutta rähinöitsijöitä ei tule vastaan. Eli juoda saa, humalassa saa olla ja hauskaa pitää. Saksassa ei viinan kanssa juurikaan pidetä ikävää. Alkoholikulttuuriin lienee syynä se, että alkoholijuomia saa mistä vain ja milloin vain. Eli vapaus tuo mukanaan myös vastuun, vastuun omasta juomisesta ja käytöksestä, täällä ei holhota aikuisia ihmisiä
  • Selkeä pyrkimys korkeaan laatuun, niin teollisessa valmistuksessa kuin omassa elämisessäkin
    • autot ovat hyvä esimerkki laadusta, myös muu teollinen tuotanto noudattaa laadun suhteen varsin korkeita standardeja
  • Eurolla saa
    • Vaikka verotus on korkea niin rahan ostovoima on myös hyvä Saksassa, eläminen on ostovoimasta johtuen edullisempaa täällä kuin Suomessa, esimerkkinä vaikka se, että hyvän aussiviinipullon saa parilla eurolla, makkarassakin pääasiallinen ainesosa on liha.

 

Saksan Miinukset

  • Pullotettu vesi
    • hanavettä voi juoda mutta se maistuu. Käyttövesi suodatetaan aktiivihiilisuodattimen läpi, pääasiassa siksi että saadaan siitä kalkki pois. Eli poikkeuksetta kaikki juovat pullotettua vettä, hiilihapolla tai ilman. Kierto on verrattain nopea, eli vanhaa vettä ei joudu ostamaan, mutta pullovesi on epänormaali juttu, suomalaiselle.
  • Sääntöjä ja kirjoittamattomia sääntöjä
    • saksalaiset joutuvat asumaan melko ahtaasti, johtuen kahdeksastakymmenestä miljoonasta ihmisestä Suomen kokoisella alueella, joten täällä on paljon sääntöjä ja myös kirjoittamattomia sääntöjä. Molempiin ulkomaan ihminen törmää ennen pitkää, seurauksena henkistä ihottumaa itselleen ja alkuasukkaille.
  • Ei jokamiehen oikeuksia
    • ei tietenkään voi olla, johtuen ihmismäärästä, ks. edellinen. Metsästykseen ja kalastukseen täytyy tenttiä luvat. Jep, kalastukseen myös, ordnungsgemäß…, kaikki maat ja metsät ovat yksityisomistuksessa (paitsi armeijan harjoitusalueet). Metsässä saa siis kävellä mutta varovasti.
  • Saksalainen kaveeraa pääasiassa vain toisen saksalaisen kanssa.
    • ulkomaanpellet voivat siis olla keskenänsä. Minulla on kokemusta Saksasta noin kuuden vuoden ajalta ja oma kokemukseni sanoo, että on hyvin harvinaista, että saksalaisesta saa hyvän kaverin. Vertailukohtana Brasilian neljä vuotta, siellä se ei ollut harvinaista. Joten tämä kohta voisi toki olla myös tuolla plussapuolella, hehee…
  • Muutosvastarinta on kova, näin on aina tehty ja minulle eniten
    • tämä saattaa liittyä noihin sääntöihin ja kirjoittamattomiin sääntöihin, on opittu että oma etu ensin ja mikään ei muutu. Saksalainen ihminen on melko itsekäs ja itsepäinen, sen vuoksi joskus rasittava ja hankala työkaveri.
  • Liikaa ihmisiä Suomen kokoisella alueella
    • Erästelyyn taipuvaisena silloin tällöin ahdistaa tämä ihmisten määrä, koska minulle on ollut jo pitkään tärkeää, että pääsee ihmiskunnasta välillä vähän loitommaksi, sinne korpeen.

Yhteenvetona voisi sanoa, että kiva oli käydä, kivampi on lähteä.

Eli Suomeen vaan, kavereiden kommentit hintatasosta ja melankoliasta ja ahdistuksesta, sekä säästä ohitin triviaaleina. Melankoliahan on pukeutumiskysymys. Samaten ahdistus.

Suomi on kaikista maailman maista se helpoin vaihtoehto. Tuttu jo valmiiksi. Suunnilleen kaikki toimii hyvin. Kieli taittuu ja ihmisiä ymmärtää vaikka ne olis hiljaakin. Harrastukset helppo toteuttaa: erästely ja sienestys, kalastus, biljardi, ehkä jooga uutena, golf, hiljaa oleminen, lukeminen ja kirjoittaminen, kirjastoissa ramppaaminen.

Nähdään siis seuraavan kerran Varkaudessa, tai jossain metsässä.

P.S.

Pitäisi sinne Norjaankin saada se Kojonkosken lanseeraama Urheilijan Polku niin eivät olisi noin ylivoimaisia hiihtelyssä.

Hei Persut ja muut kiihkoilijat, se siellä internetissä on Some eikä Somme.

Välillä tuntuu, että somessa poliitikoilla ja ihmisillä menee vellit ja housut sekaisin.

Mukava jos establishmentti Suomessakin vähän edes koki huolestumista Britannian Brexitistä ja Trumpin valinnasta, kyselivät toisiltaan että tunsitko josko tämä norsunluutorni äsken huojahti?

Vesilinnustus ja Luterilainen kirkko

Hyvän ystävän kanssa, pari viikkoa sitten juohduttiin keskusteluun pitsan yli. Aiheena oli luterilaisen kirkon kyvykkyys sitouttaa nuoret tykönsä, verrattuna Pohjanlahden vesilinnustuksen suosioon rippikouluikäisten joukossa.

Tunnustettiin tosiasia, että vesilinnustus ja metsästys yleensä on pysynyt verrattain suosittuna Pohjois-Pohjanmaalla, sen minkä vanhat pierut ovat vahvuudesta siirtyneet yläkerran ohiampujien joukkoihin on tilalle tullut saman moinen määrä nuoria ja innokkaita metsästäjiä.

Luterilainen kirkko sen sijaan saa hoiviinsa melkein koko viisitoistiaisten ikäluokan mutta eipä saa montakaan jäämään aktiiviksi.

Päädyttiin pohtimaan mistä ero johtuu.

Aluksi: molemmat ovat mukavia tapahtumia.

Rippikoulu on jännittävä tapahtuma keskellä murrosiän myrskyjä, jännittävä koska tytöt ja pojat ovat keskenään ja yhdessä siinä initaatioriitissä. Metsästys on luvanvaraisena myös eräänlainen siirtymä yhdestä luokasta toiseen.

Metsästäminen aloitetaan yleensä kokeneempien kanssa ja leimautuminen metsästysporukkaan tai metsästyskavereihin tapahtuu saman tien. Ensi vuonna uudestaan.

Pääteltiin, ettei kyseistä porukkaan leimautumista tapahdu rippikoulussa koska koululle ei ole jatkumoa, ei ole mitään ensi vuonna uudestaan – teemaa.

Syitä voi olla ainoastaan kaksi, kirkko ei halua nuoria toimintaansa tai kirkko ei osaa sitouttaa. No, luultavasti haluaisi lisää jengiä mutta olisko managementti vähän kuutamolla.

Sitten jumpataan vähän digitalisaatiota ja robotisaatiota.

Usein kuultua viime aikoina poliitikoilta, että digitalisaatio ja robotisaatio tulee ja meidän pitäisi olla siihen valmiita.

Mutta koskaan ne ei sano, että mitä se valmiina olo tarkoittaa ja miten siihen päästään. Lause jää vähän niinkuin kesken, johtunee varmaankin siitä, että ne ei tiedä mistä ne puhuu.

Hyvä ystäväni sanoi taannoin että ihmiset kuvittelevat, että digitalisaatio on uusi lapio. Mikä tiivistää tilanteen todella oivalla tavalla.

Ei ymmärretä, että muutos on jo alkanut ja murros tulee väistämättä eteen. Lisäksi muutokset ovat tulleet aina nopeammin kuin edellinen ja siinä on aina tullut myös ideologinen muutos, systeemimuutos. Maailma on muuttunut.

Esimerkkeinä ruuti, maanviljely, höyrykone, sähkö, radio, internet jotka muuttivat totaalisesti ja pysyvästi ihmisten elämän ja ihmiskunnan käytöksen. On niitä ollut toki muitakin.

Tähän väliin vitsi -70 luvulta: Ihmiset olivat ennen lähempänä toisiaan kuin nykyisin. Oli pakko, koska aseet eivät kantaneet kovin kauas.

Katselin sieltä internetistä pari päivää sitten Bloombergin tekemän Dallas Mavericksin omistajan, miljardööri Mark Cubanin hyvän haastattelun jossa hän kommentoi myös Trumpin touhuja ja avaa muutosta joka on meneillään. Siis tämä uusi lapio – juttu.

Eli.

Ennen ohjelmoijat tekivät tietokoneohjelmia, nykyään ohjelmat ohjelmoivat itse uusia tietokoneohjelmia. Puhutaan myös oppivista järjestelmistä. Samaten automaatiojärjestelmiä rakennetaan jo nyt jo automaattisesti, automated automatisation.

Ja kun yrityksiä USA:ssa painostetaan tuomaan ulkomaiset tehtaansa takaisin kotimaahan, se itse asiassa vähentää työpaikkoja koska uusien ja nykyaikaisten tehtaiden automaatioaste on ilman muuta korkeampi kuin vanhojen, pelkästään jo laatuvaatimusten johdosta mutta myös koska yhdysvaltalaisen työvoiman kustannukset verrattuna esimerkiksi meksikolaiseen ovat huomattavasti korkeammat.

Tavoitteena on tietysti voiton maksimoiminen.

Seuraavaan murrokseen johtava muutos on alkanut jo vuosia sitten ja saattaa lähiaikoina realisoitua, eri puolilla maailmaa, eri aikoina toki.

Shakkiohjelmat alkoivat voittaa suurmestareita jo parikymmentä vuotta sitten, tänä vuonna tietokone voittaa lähes jokaisen Texas Hold’em pokerin, johdannaiskauppoja tehtiin niin menestyksellä tietokoneistetusti taannoin, että niitä alettiin rajoittaa Euroopassa direktiiveillä, liian nopeat algoritmit kiellettiin. Se on aika liikkistä, kuten on Kiinan yritys rajoittaa internetin käyttöä, viivyttää voi mutta se tulee kuitenkin se muutos.

Ihminen on toistaiseksi edellä tietokoneita mustatuntuu – päättelyssä mutta sekin etumatka kaventuu kovaa vauhtia.

Oma veikkaukseni on, että koneiden ja ihmisten välinen integraatio syvenee lähiaikoina, puheen- ja hahmontunnistus tuovat uuden rajapinnan ihmisten ja koneiden väliseen kommunikointiin, implantit tullevat myös piakkoin kommunikoinnin rajapinnaksi. Implanttejahan on käytetty jo pitkään terveydenhoidossa, esimerkkinä sydämen tahdistimet, eli asennusteknologia on jo olemassa.

Mutta suurin muutos tullee olemaan se, että koneet ottavat vallan. Koneet hoitavat jo nyt paljon rutiiniaskareita mutta oppivat koneet oppivat tekemään mitä vain.

Eivätkä ne välttämättä tarvitse tai halua ihmisten sekaantuvan asioihin. Joka ei ainakaan työllisyyttä lisää.

Mutta käännetäänpä heittimen putket takaisin Suomeen.

Poliitikoilla ei usein puheet ja teot kohtaa, isoin kontrasti tietysti vaalien alta vaalien päälle.

Juha Sipilänkin puheet ennen valtaan nousua ja siinä avokonttoria kalustaessa olivat ihan lupaavat mutta teot eivät sittemmin tavoittaneet puheita. Se asentantakakkara ja avokonttori eivät ihan riittäneet.

Voi tietysti arvailla, että oliko syy huonossa ymmärryksessä vai kömpelössä toteutuksessa mutta puheet irtosivat realismista jo varhain ja ovat siitä lähtien jatkaneet niin sanotusti tangentin suuntaan. Persuilla ehkä kotangentin suuntaan, kun nehän on yrittäneet pyöröovessa jatkuvasti eri suunnasta sisään.

Persujen hallituskumppanit Kokoomus ja Keskusta ovat soitelleet Soinin hanurilla sottiisia ja lyöneet lapikasta lattiaan koko hallitusyhteistyön ajan. Siihen se Persujen jytky suli ja jäi vain hytky sinne ministeriaudin takapenkille.

Suomessa poliitikot eivät pysy rooleissaan ja tee politiikkaa. Niillä on joku vimmattu halu tehdä bisnestä ilman mitään suurempaa visiota kuin seuraavat vaalit.

Esimerkkeinä vaikkapa taannoiset luonnollisten monopolien myymiset, sähkönjakeluverkko sekä television jakeluverkko ja pahaa pelkään, että Terrafamen tuotanto on myös myyty huonolla hinnalla sijoittajille. Ja kyseinen hallitus on sitten eniten itseään kehunut, että miten hyvää bisnestä tehtiin.

Hyvä, että teiden myynti meni puihin, autovero olisi toki saanut mennä kauppaa hidastamasta mutta tiet ovat jälleen luonnollinen monopoli jota ei ole syytä myydä. Jos rahastetaan teiden käytöstä niin se pitää valtion pitää omissa näpeissään.

Nykyisen hallituksen päätös siirtää puoliväliriihi kunnallisvaalien taakse ei myöskään lupaa hyvää.

P.S.

Kristillinen kysymys: tarvitaanko papiksi munat vai riittävätkö munasarjat?

Internetissä huomaa, että osa ihmisistä on vaihtanut sosiaalisen median epäsosiaaliseen mediaan josta tulee mieleen, että Persujen Laura Huhtasaaresta tulee mieleen Laineen Arja.

Vihapuheesta, moni etninen kaveri on entinen kaveri.

Omia vahvoja lajeja nuoruudessani olivat yöjuoksu vapaalla ja perinteisellä, sekä naisten takaa-ajo.

Lomamatkan alakuolokohtia on kehitysmaissa se kun ravintolan puolelle kuuluu kun kokki aivastaa eikä tiedä, että oliko sillä käsi tai joku muu suun edessä. Kehitysmaissa kuten Brasilia, Espanja tai Afrikka.

Kalsarikännit saksaksi: sich allein zu Hause in Unterhosen betrinken.

Alkoholistien katkaisuhoidossa tarvitaan aina yksi selvännäkijä.

Kukkakaalikeitto runsaalla valkosipulilla on hyvää mutta tuloksena myös lentäjien ammattitauti, ilmavaivat.

Onko tuulipuvun tereet tehty Tallinnassa?

Demarien opiskelijajärjestöstä ehdotettiin lihansyönnille haittaveroa ja kieltoa poliittisille ilmapalloille. Että roskaaminen vähenisi. Just.

Mulla on kanssa yks hyvä jota saa käyttää: minä olen lievästi allerginen koivulle ja pujolle. Minusta kasvit voisi hävittää maapallolta etteivät allergiset kärsisi… niinku kaikki kasvit.

Joku kehuu tekevänsä töitä 24/7. Minä teen 26/8 jos tarvitaan.

Onko kukaan koskaan kuullut, että kirjatoukasta olisi kuoriutunut perhonen?

Maksamme uudistamattomuusvelkaa

Ensi vuonna nousu alkaa sanoi Jyrki Katainen 2008.

Juha Sipilä sanoi samaa 2016, että ensi vuonna se alkaa.

Estragon ja Vladimir tulevat mieleen näistä kavereista.

Siis Samuel Beckettin näytelmä Huomenna hän tulee.

Näytelmässä Vladimir odottaa ystävänsä Estragonin kanssa tien varressa puun alla salaperäistä Godot-nimistä henkilöä, joka ei koskaan saavu. “Hiljaisuus valuu tähän näytelmään kuin vesi uppoavaan laivaan”, sanoo Beckett näytelmästä.

Uusin elinkeinoministeri Lintilä ei usko valtionvarainministeriön talouslukuihin, vaan uskoo kovempaan kasvuun.

No mikäs siinä, jokainen voi uskoa mihin haluaa jos siitä ei aiheudu muille ihmisille haittaa eikä vahinkoa. Tosiasioihin uskominen on tosin päätöksenteossa havaittu varsin hedelmälliseksi.

Ymmärrän poliittisen retoriikan, sillä lietsotaan tunteiden paloa ja innostetaan ihmisiä oman uskomuksen kannattajiksi, mutta jos retoriikka ei perustu totuuteen ja tosiasioihin niin se ei lennä eikä kanna. Jossain vaiheessa ihmiset lakkaavat uskomasta.

Tähän on varmasti perustunut populistien menestys Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Populistit näyttävät tarjoavan vaihtoehdon perinteiselle vallankäytölle. Kun vallassa olevat ovat menettäneet uskottavuutensa niin vierestä huutelijoita on alettu kannattaa. Se että ovatko populistit vaihtoehto näkyy vasta sitten kun he ovat itse vallan kahvassa.

Tarttis muistaa, että sana on teko.

Suomessa eräs ongelma on se, että maassa ei ole enää puolueita. Puolueita joilla olisi oma linja ja sanoma. Ne ovat kaikki olleet toistensa kanssa, osalla paikat kipeenä vieläkin. Eniten persuilla.

Suomessa aletaan myös oivaltaa, että yrityksen vetäjälle ja toisaalta valtion johtoon vaadittavat ominaisuudet eivät välttämättä ole samoja.

Nyt on valtion ruorissa prinsessanherkkä mies joka suutuspäissään kirjoittelee sähköposteja toimittajalle. Siittä sitä riemua vielä jonkun vuoden piisaa, lehdet myy ja kansaa naurattaa.

Herkkä mutta kova kirjoittelemaan kirjeitä.

Mutta onhan näitä elämästä vieraantuneita nähty ennenkin.

Aikaisemmin Suomessa on ollut kalan niminen silakoita syövä kiukutteleva pääministeri. Myös iso pahantuulinen mörkö on ollut pääministerinä, sittemmin se meni putkihommiin. Sekä se six-pakkia kantava optimisti joka kertoi että huomenna se nousukausi tulee. Ihan varmasti tulee. Tulee se.

Eli onhan tuo nykyinen mukavaa vaihtelua, vaikka kovin loukkaantumisherkkä onkin.

Mutta takaisin tuohon nousuun joka alkaa huomenna.

Ei ala.

Asiasta on ekonomisti Tuomas Malinen kirjoittanut hyvän ja valaisevan tekstin.

Ohessa jutusta napattu grafiikka:

screen-shot-2017-01-02-at-13-39-07

Ruotsissa on tehty asioita oikein.

P.S.

Helsingin kaupunki ei saanut Guggenheimia, vaikka yrityksen puutteesta ei puuhamiehiä voi syyttää.

Mutta aina on vaihtoehtoja.

Helsinki voisi ottaa tilalle Tampereelta Kiemungin. Kyllä pöhinää ja kävijöitä riittäisi aina ulkomaita myöten.

Taiteesta vallan hyvin Kiemunki kävisi, modernista taiteesta. Katsojille tulisi kummallinen olo sitä katsellessa, kuin normaalissa tapahtumahorisontissa olisi perspektiivivirhe ja outo rytmi.

Taustaääniksi kelanauhurista räjähtelevien lepakoiden tussahduksia tuulimyllyn huminan päälle.

 

Soterytäkässä kun erikoistutaan niin valelääkärit voisivat hoitaa luulosairaat pois potilasjonoista.

 

Eräs suomalainen yritys haki projektipäällikköä seuraavalla steitmentillä:

Tehtävässä menestyminen edellyttää:
• Aikaisempaa kokemusta sähköisten työpöytien ja kollaboraatioratkaisujen käyttöönotosta
• Vahvaa projektin hallinta osaamista
• Kykyä työskennellä itsenäisesti ja osana tiimiä
• Vahvaa Suomen kielen osaamista

Tuo viimeinen nauratti eniten…

 

Ministeri Sanni taannoin Guggenheim tuesta: “Emme antaneet lupausta, vaan ennakollisen näkemyksen”. Tämäkin nauratti. Ihan kuin lapset, kun ne yrittää puhua aikuisten kieltä.

Vaatekokoni on XL, siis 40.

Marraskuu Suomessa – viivakoodin näköinen alakuloinen mäntymetsä.

Kadonneita sanoja – väritelevisio

Muuten olen sitä mieltä, että kirjojen arvonlisävero pitää poistaa. Vero toki korreloi nykyisen hallituksen linjaan, eli koulutusleikkauksiin.

Mietelmien viljelyssä kukaan ei ole seppä syntyessään.

Tuulivoimaloiden infraäänet räjäyttävät ohi lentäviä perussuomalaisia

Suomalaisen politiikan, mutta myös kansainvälisen politiikan alennustila on murheellista katsottavaa.

Esimerkkejä:

Länsimetro. Poliitikkovetoinen projekti joka kaikkien mukana olevien yllätykseksi ei valmistunutkaan ajallaan, eikä myöskään pysynyt suunnitellussa budjetissa. Luultavasti johtunee siitä että vetäjät eivät tiedä mitä eivät tiedä.

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/215935-lansimetron-kokkinen-en-usko-siemensin-arvioon-tippaakaan

Suomi. Alamäki alkanut vuonna 2008, keinot vähissä paitsi että keksittiin maakuntahimmeli josta kukaan ei osaa varmaksi sanoa, että miten se toimii. Mutta kun vaalitkin taas tulossa. Teemoina sanat ilman sisältöä kuten digitalisaatio, robotisaatio, globalisaatio ja Sote. Persuilla lepakot.

Vallankaappaus Turkissa jäi huomaamatta miltei kokonaan. Presidentti itse kavereineen taisi masinoida keikauksen ja nyt häkki heiluu. Siellä harjataan armeija, toimittajat ja opettajat eikä kukaan sano mitään. EU maksaa ja on hiljaa ettei Turkki tuuppaa leireille kerättyjä pakolaisia rajan taa.

Venäjä otti Krimin pois kuleksimasta. Pantiin pakotteet päälle, ei näytä haittaavan.

Syyriassa Venäjä ja Syyrian johto tappaa syyrialaisia, muu maailma ei tee mitään. Paitsi marssii pari kilometriä, soittaa kirkon kelloja ja kirjoittaa Facebookiin.

Pakolaisia tulee siis sodan jaloista jatkossakin ja lepakkomiehet saavat taas aiheen kitistä asiasta.

Vielä jos Ameriikassa valitaan presidentiksi se yks kahjo niin meno vaan kovenee.

Murheellista katsottavaa ja kuunneltavaa. On ilmeisen samantekevää kuka politiikoista on äänessä, tärinä on se että minä minä ja meidän puolue. Muusta viis. Vaalitkin kun taas tulossa.

Valtiomiehiä on ikävä.

___ooo___

Ehdin vasta luonnostella tätä kirjoitusta kun jo Pihtiputaalta alkoi kuulua. Hyvä alku uuteen, toivottavasti alkaa itää muuallakin Suomessa, puolueiden ansareiden ulkopuolella.

http://yle.fi/uutiset/3-9249630

P.S.

KonMari-kultti riehuu maailmalla, Suomessakin. Siinä on hyvin paljon yhtäläisyyksiä taannoiseen Kommari-kulttiin. Eli kellä tavaraa on sen pitää niistä luopuman.

Islanisaatio: söin kaksi viikkoa valaan lihaa ja heti alkoi tehdä jatkuvasti mieli viinaa.

Äänettömästä pierusta pari sanaa: jos paikalla on kaksi ihmistä niin kaikki tietävät kuka pieraisi. Jos ihmisiä on kolme tai enemmän niin vain yksi läsnäolijoista tietää kuka sen päästi. Sama pätee politiikkaan, kun on tarpeeksi poliitikkoja paikalla niin vain yksi tietää kuka pieraisi.

Joku ehdotti että vaaleja pitäisi yhdistää. Että kansa kiinnostuisi. Eh.. jos pannaan etikkaan suolaa niin paraneeko maku.

Globalisaatio. Se seisoo hämärtyvällä pihalla sarkatakissa, pussihousut ja lapikkaat jalassa, karvahattu syvällä päässä. Silmät kiiluen se tuijottaa ja pui nyrkkiä pirtin ikkunan suuntaan. Sitä se on, se globalisaatio.

Rio de Janeirossa kävivät mutkan

Olen aikoinani valmentanut pari SM mitalistia ja myöhemmin haahuillut SVUL:n käytävillä urheilujohtajana, eli jonkinlaista kulmaa löytyy sanoa olympiamenestyksestä pari sanaa.

Suomen kansa pahoitti mielensä Rion olympialaisten aikana kahdesta asiasta. Urheilijat eivät menestyneet ja urheilujohto selitteli asiaa varsin kömpelösti.

Tarkennuksena se, että Suomen kansa (myös suomen kansa, suomenkansa, Suomalaiset, isämmaalliset..) tarkoittaa tässä yhteydessä niitä jotka jaksoivat asiasta kiihtyä ja joista pressi on innostunut kirjoittamaan.

Ei siis koske niitä ihmisiä joita huippu-urheilu ei kiinnosta tipan tippaa. Joita myös on varsin suuri osuus maamme asujaimistosta.

Mutta.

Nuo urheiluhullut siis pettyivät.

Pettyivät kahteen asiaan: huonoon menestykseen ja huonoihin selityksiin. Käsitelläänpä nämä eriksensä.

Jotta urheilija menestyy lajinsa huipulla tarvitaan huikea halu lajin harjoitteluun, eli harjoittelusta pitää tulla intohimo ja oman itsensä toteuttamisen tie. Motivaation pitää olla niin suuri, että melkein kaikki muut elämän osa-alueet jäävät toisiksi.

Intohimo on siis se juttu ja harjoittelusta saatu nautinto on se palkinto.

Tykkänään toinen asia on se, että tuleeko tällaisesta tyypistä koskaan yhteiskuntakelpoista ihmistä. Mutta se on toinen asia se, kun urheilijoita tehdään.

Yksiniittisyyttä siis tarvitaan jos huipulle tekee mieli.

No, mistä sitä motivaatiota saa ostaa?

Se on sen urheilijan henkilökohtaisen valmentajan tehtävä rakentaa se motivaatio, lajiin sitouttamiseksikin sanottu, hyvällä ohjaamisella ja palautteen annolla. Lajin perusasioiden opettelemisella ja osaamisesta ja oppimisesta ilahtumisella.

Ikävät ja mukavat asiat pitää sanoa suoraan. Toki niin, että urheilijan prinsessamekko ei siitä mene ryppyyn. Eli sen valmentajan pitää osata olla ihmisten kanssa, myös urheilijoiden.

Huippu-urheilijan peruskiven muuraus tapahtuu siis lajin kuin lajin ensimmäisten harjoitusten aikana. Se ensimmäinen valmentaja on se tärkein valmentaja joka luo sen sitoutumisen lajiin.

Olen omaa lajiani seuranneena huomannut, että on aivan sama mitä se ensimmäinen valmentaja opettaa itse lajista ja sen tekniikasta. Virheet voidaan korjata helposti myöhemmin. Tärkeintä on se, että valmentaja saa puhallettua sen innostuksen kipinän roihuamaan.

Sitten myöhemmin kansallisen tason valmentajan tärkein tehtävä on suitsia liiallista harjoittelua näiltä tulevilta huippu-urheilijoilta, jotka nuoruuden innossaan eivät ymmärrä levon merkitystä urallaan etenemisessä.

Eli.

Jos huippu-urheiluun rahallisesti halutaan tehokkaasti panostaa niin rahaa tarttis tunkea niiden alkeisvalmentajien taskuun. Niiden valmentajien taskuihin jotka oikeasti sen huippu-urheilijan alun saavat kasvamaan.

Koska valmentaminen on valmentajan oman persoonansa peliin pistämistä ja oman peroonallisuutensa kautta nuorelle eväiden antamista niin on myös typerää pistää näitä valmentajia samaan muottiin. Persoonallisuus on jokaisen oma.

Kun se kipinän puhaltaminen roihuun on se juttu.

Eli näihin ihmisiin pitäisi ne miljoonat satsata, näihin jotka sen lajirakkauden rakentavat, kriteerinä tietysti se, että se joka ei saa nuoria sitoutettua niin voi mennä vaikka lenkille. Pariksi vuodeksi. Tai kymmeneksi.

Siellä on nimittäin alkeisvalmentajinakin niitä jotka tykkäävät kovasti omasta äänestään mutta joilla ei notkeus riitä omaan oppimiseen valmentajana. Ne pitäis pistää lajiliiton toimesta pihalle. Nimittäin jos ei oo näyttöjä niin ei oo myöskään tarvetta. Just sulle.

Tämä on puute suomalaisessa lajivalmennuksessa, että liiton käsivarsi ei yllä sinne ruohonjuuritasolle.

Motivaatio on siis vastaus. Etenkin sen alkeisvalmentajan motivaatio. Se on se juttu.

Laitan tähän vielä kerran uudelleen: ensimmäinen valmentaja rakentaa perustan huippu-urheilijaan!

Lajin alatason (sic!) valmentajien valmentajia tarvitaan menestykseen jos mitaleja halutaan.

Nämä tarvittavat valmentajien valmentajat voisivat luoda sen menestyksen Tokioon ja tuleviin kilvoitteluihin jos heille annetaan mahdollisuus siihen. Niinku sitä rahaa. Että vois jäädä töistä pois ja elää sitä omaa intohimoaan.

Tämä on myös tärkeää ymmärtää, että nämä valmentajat ovat yhtälailla koukussa. Ne haluu valmentaa, kiksit tulee siitä että saa neuvoa ja menestyä urheilijan kautta.

Mutta huonot pitäisi karsia siitä joukosta pois heti alkeistasolla muuten ei hyvä heilu.

Pienten lasten opettajiksi pääsee koulun käyneet mutta pienten lasten valmentajiksi pääsee ne kovaäänisimmät.

Ei hyvä. Eli huono.

No sitten ne urheilujohtajat.

Olen ollut kokouksissa joissa kansanedustajat heiluttivat nuijaa ja myös nyrkkeilyhanskaa (Harri Holkeri SVUL:n kokouksessa heilutti perinteisen puheenjohtajanuijan sijaan nyrkkeilyliiton tarjoamaa nyrkkeilyhanskaa, hassua eiköstä vaan… jukra hitsivieköön..) ja täytyy sanoa, että poliitikoilla on ulosanti kohdallaan ja hengen notkeus kaveerata ihan kenen kanssa vaan.

Kuka nyt sattuu siihen hollille.

Ilkka Kanervan kanssa ollaan myös oltu samassa kokouksessa. Minä muistan hänet, hän ei minua.

Tai kuten kaverilleni kävi kun Veikkauksen taannoinen pomo luuli häntä minuksi, kaverini kun oli samanlainen lyhyttukkainen. Tämä Hilkan mies sujuvasti taputteli olalle ja muisteli miten oli ollut hauskaa ja antoisaa viimeksi.

Eli poliitikot ovat vallan mainioita urheilujohtajia, ne kun puhuu ihan mistä vaan ja ihan miten pitkään halutaan.

Se, että onko siitä mitään hyötyä muille kuin tälle poliitikolle voidaan olla montaa mieltä mutta rehellinen vastaus on ei.

Ei niistä ole ollut mitään hyötyä muille kuin niille itselleen.

Ei siitä ole mitään hyötyä lajin urheilijoiden menestykselle, että Esko Aho on ollut hiihtoliiton johdossa tai Ilkka Kanerva Suomen Urheiluliiton johdossa.

Sen toki saa mitä tilaa.

Josta yhteenvetoon:

  • urheilijat tekevät menestyksensä itse, valmentajansa ohjaamana, itsekkäistä syistä
  • urheilujohtajat tekevät menestyksensä itse, itsekkäistä syistä

Eli kun se Mika Kojonkoski Riossa selitteli tekemättömyyksiään parhain päin niin kävi ilmi, että se on hyvä mäkihyppyvalmentaja mutta ihan huono urheilujohtaja. Sillä oli paskat selitykset.

Kannattais ottaa selityskurssit Kanervan Ikeltä ja Esko Aholta, niillä on puheet kohdallaan.

Toisaalta kun meillä on ne samat poliitikot jotka ei osaa laittaa maan taloutta ja hyvinvointia kuntoon niin ei kannata hirveesti odottaa tulosta noilta urheilupoliitikoiltakaan.

 

 

Mutta tosin urheilijat ovat siellä treeneissä tänäänkin.

 

P.S.

Uutinen lehdessä: Lähintä tähteä kiertävältä planeetalta on löytynyt elämälle kelvolliset olosuhteet. Niinpä, ainakin toistaiseksi.

Luin sohvalla kirjaa kun alkoi tuntua, että huoneessa on joku.

Onko saniaisen, eli sananjalan juuret sitä jutun juurta?

Ei kiirettä, kuuntelen sohvalla kun pyykit kuivuu.

Facebook ravintolakuvat ovat erilaisia kuin ennen, ennen pöydillä ajelehti tupakka-askeja, nykyään älypuhelimia. Molempia tosin näplätään aika-ajoin illan kuluessa silmät kiiluen.