Tuulivoimaloiden infraäänet räjäyttävät ohi lentäviä perussuomalaisia

Suomalaisen politiikan, mutta myös kansainvälisen politiikan alennustila on murheellista katsottavaa.

Esimerkkejä:

Länsimetro. Poliitikkovetoinen projekti joka kaikkien mukana olevien yllätykseksi ei valmistunutkaan ajallaan, eikä myöskään pysynyt suunnitellussa budjetissa. Luultavasti johtunee siitä että vetäjät eivät tiedä mitä eivät tiedä.

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/215935-lansimetron-kokkinen-en-usko-siemensin-arvioon-tippaakaan

Suomi. Alamäki alkanut vuonna 2008, keinot vähissä paitsi että keksittiin maakuntahimmeli josta kukaan ei osaa varmaksi sanoa, että miten se toimii. Mutta kun vaalitkin taas tulossa. Teemoina sanat ilman sisältöä kuten digitalisaatio, robotisaatio, globalisaatio ja Sote. Persuilla lepakot.

Vallankaappaus Turkissa jäi huomaamatta miltei kokonaan. Presidentti itse kavereineen taisi masinoida keikauksen ja nyt häkki heiluu. Siellä harjataan armeija, toimittajat ja opettajat eikä kukaan sano mitään. EU maksaa ja on hiljaa ettei Turkki tuuppaa leireille kerättyjä pakolaisia rajan taa.

Venäjä otti Krimin pois kuleksimasta. Pantiin pakotteet päälle, ei näytä haittaavan.

Syyriassa Venäjä ja Syyrian johto tappaa syyrialaisia, muu maailma ei tee mitään. Paitsi marssii pari kilometriä, soittaa kirkon kelloja ja kirjoittaa Facebookiin.

Pakolaisia tulee siis sodan jaloista jatkossakin ja lepakkomiehet saavat taas aiheen kitistä asiasta.

Vielä jos Ameriikassa valitaan presidentiksi se yks kahjo niin meno vaan kovenee.

Murheellista katsottavaa ja kuunneltavaa. On ilmeisen samantekevää kuka politiikoista on äänessä, tärinä on se että minä minä ja meidän puolue. Muusta viis. Vaalitkin kun taas tulossa.

Valtiomiehiä on ikävä.

___ooo___

Ehdin vasta luonnostella tätä kirjoitusta kun jo Pihtiputaalta alkoi kuulua. Hyvä alku uuteen, toivottavasti alkaa itää muuallakin Suomessa, puolueiden ansareiden ulkopuolella.

http://yle.fi/uutiset/3-9249630

P.S.

KonMari-kultti riehuu maailmalla, Suomessakin. Siinä on hyvin paljon yhtäläisyyksiä taannoiseen Kommari-kulttiin. Eli kellä tavaraa on sen pitää niistä luopuman.

Islanisaatio: söin kaksi viikkoa valaan lihaa ja heti alkoi tehdä jatkuvasti mieli viinaa.

Äänettömästä pierusta pari sanaa: jos paikalla on kaksi ihmistä niin kaikki tietävät kuka pieraisi. Jos ihmisiä on kolme tai enemmän niin vain yksi läsnäolijoista tietää kuka sen päästi. Sama pätee politiikkaan, kun on tarpeeksi poliitikkoja paikalla niin vain yksi tietää kuka pieraisi.

Joku ehdotti että vaaleja pitäisi yhdistää. Että kansa kiinnostuisi. Eh.. jos pannaan etikkaan suolaa niin paraneeko maku.

Globalisaatio. Se seisoo hämärtyvällä pihalla sarkatakissa, pussihousut ja lapikkaat jalassa, karvahattu syvällä päässä. Silmät kiiluen se tuijottaa ja pui nyrkkiä pirtin ikkunan suuntaan. Sitä se on, se globalisaatio.

Advertisements

Rio de Janeirossa kävivät mutkan

Olen aikoinani valmentanut pari SM mitalistia ja myöhemmin haahuillut SVUL:n käytävillä urheilujohtajana, eli jonkinlaista kulmaa löytyy sanoa olympiamenestyksestä pari sanaa.

Suomen kansa pahoitti mielensä Rion olympialaisten aikana kahdesta asiasta. Urheilijat eivät menestyneet ja urheilujohto selitteli asiaa varsin kömpelösti.

Tarkennuksena se, että Suomen kansa (myös suomen kansa, suomenkansa, Suomalaiset, isämmaalliset..) tarkoittaa tässä yhteydessä niitä jotka jaksoivat asiasta kiihtyä ja joista pressi on innostunut kirjoittamaan.

Ei siis koske niitä ihmisiä joita huippu-urheilu ei kiinnosta tipan tippaa. Joita myös on varsin suuri osuus maamme asujaimistosta.

Mutta.

Nuo urheiluhullut siis pettyivät.

Pettyivät kahteen asiaan: huonoon menestykseen ja huonoihin selityksiin. Käsitelläänpä nämä eriksensä.

Jotta urheilija menestyy lajinsa huipulla tarvitaan huikea halu lajin harjoitteluun, eli harjoittelusta pitää tulla intohimo ja oman itsensä toteuttamisen tie. Motivaation pitää olla niin suuri, että melkein kaikki muut elämän osa-alueet jäävät toisiksi.

Intohimo on siis se juttu ja harjoittelusta saatu nautinto on se palkinto.

Tykkänään toinen asia on se, että tuleeko tällaisesta tyypistä koskaan yhteiskuntakelpoista ihmistä. Mutta se on toinen asia se, kun urheilijoita tehdään.

Yksiniittisyyttä siis tarvitaan jos huipulle tekee mieli.

No, mistä sitä motivaatiota saa ostaa?

Se on sen urheilijan henkilökohtaisen valmentajan tehtävä rakentaa se motivaatio, lajiin sitouttamiseksikin sanottu, hyvällä ohjaamisella ja palautteen annolla. Lajin perusasioiden opettelemisella ja osaamisesta ja oppimisesta ilahtumisella.

Ikävät ja mukavat asiat pitää sanoa suoraan. Toki niin, että urheilijan prinsessamekko ei siitä mene ryppyyn. Eli sen valmentajan pitää osata olla ihmisten kanssa, myös urheilijoiden.

Huippu-urheilijan peruskiven muuraus tapahtuu siis lajin kuin lajin ensimmäisten harjoitusten aikana. Se ensimmäinen valmentaja on se tärkein valmentaja joka luo sen sitoutumisen lajiin.

Olen omaa lajiani seuranneena huomannut, että on aivan sama mitä se ensimmäinen valmentaja opettaa itse lajista ja sen tekniikasta. Virheet voidaan korjata helposti myöhemmin. Tärkeintä on se, että valmentaja saa puhallettua sen innostuksen kipinän roihuamaan.

Sitten myöhemmin kansallisen tason valmentajan tärkein tehtävä on suitsia liiallista harjoittelua näiltä tulevilta huippu-urheilijoilta, jotka nuoruuden innossaan eivät ymmärrä levon merkitystä urallaan etenemisessä.

Eli.

Jos huippu-urheiluun rahallisesti halutaan tehokkaasti panostaa niin rahaa tarttis tunkea niiden alkeisvalmentajien taskuun. Niiden valmentajien taskuihin jotka oikeasti sen huippu-urheilijan alun saavat kasvamaan.

Koska valmentaminen on valmentajan oman persoonansa peliin pistämistä ja oman peroonallisuutensa kautta nuorelle eväiden antamista niin on myös typerää pistää näitä valmentajia samaan muottiin. Persoonallisuus on jokaisen oma.

Kun se kipinän puhaltaminen roihuun on se juttu.

Eli näihin ihmisiin pitäisi ne miljoonat satsata, näihin jotka sen lajirakkauden rakentavat, kriteerinä tietysti se, että se joka ei saa nuoria sitoutettua niin voi mennä vaikka lenkille. Pariksi vuodeksi. Tai kymmeneksi.

Siellä on nimittäin alkeisvalmentajinakin niitä jotka tykkäävät kovasti omasta äänestään mutta joilla ei notkeus riitä omaan oppimiseen valmentajana. Ne pitäis pistää lajiliiton toimesta pihalle. Nimittäin jos ei oo näyttöjä niin ei oo myöskään tarvetta. Just sulle.

Tämä on puute suomalaisessa lajivalmennuksessa, että liiton käsivarsi ei yllä sinne ruohonjuuritasolle.

Motivaatio on siis vastaus. Etenkin sen alkeisvalmentajan motivaatio. Se on se juttu.

Laitan tähän vielä kerran uudelleen: ensimmäinen valmentaja rakentaa perustan huippu-urheilijaan!

Lajin alatason (sic!) valmentajien valmentajia tarvitaan menestykseen jos mitaleja halutaan.

Nämä tarvittavat valmentajien valmentajat voisivat luoda sen menestyksen Tokioon ja tuleviin kilvoitteluihin jos heille annetaan mahdollisuus siihen. Niinku sitä rahaa. Että vois jäädä töistä pois ja elää sitä omaa intohimoaan.

Tämä on myös tärkeää ymmärtää, että nämä valmentajat ovat yhtälailla koukussa. Ne haluu valmentaa, kiksit tulee siitä että saa neuvoa ja menestyä urheilijan kautta.

Mutta huonot pitäisi karsia siitä joukosta pois heti alkeistasolla muuten ei hyvä heilu.

Pienten lasten opettajiksi pääsee koulun käyneet mutta pienten lasten valmentajiksi pääsee ne kovaäänisimmät.

Ei hyvä. Eli huono.

No sitten ne urheilujohtajat.

Olen ollut kokouksissa joissa kansanedustajat heiluttivat nuijaa ja myös nyrkkeilyhanskaa (Harri Holkeri SVUL:n kokouksessa heilutti perinteisen puheenjohtajanuijan sijaan nyrkkeilyliiton tarjoamaa nyrkkeilyhanskaa, hassua eiköstä vaan… jukra hitsivieköön..) ja täytyy sanoa, että poliitikoilla on ulosanti kohdallaan ja hengen notkeus kaveerata ihan kenen kanssa vaan.

Kuka nyt sattuu siihen hollille.

Ilkka Kanervan kanssa ollaan myös oltu samassa kokouksessa. Minä muistan hänet, hän ei minua.

Tai kuten kaverilleni kävi kun Veikkauksen taannoinen pomo luuli häntä minuksi, kaverini kun oli samanlainen lyhyttukkainen. Tämä Hilkan mies sujuvasti taputteli olalle ja muisteli miten oli ollut hauskaa ja antoisaa viimeksi.

Eli poliitikot ovat vallan mainioita urheilujohtajia, ne kun puhuu ihan mistä vaan ja ihan miten pitkään halutaan.

Se, että onko siitä mitään hyötyä muille kuin tälle poliitikolle voidaan olla montaa mieltä mutta rehellinen vastaus on ei.

Ei niistä ole ollut mitään hyötyä muille kuin niille itselleen.

Ei siitä ole mitään hyötyä lajin urheilijoiden menestykselle, että Esko Aho on ollut hiihtoliiton johdossa tai Ilkka Kanerva Suomen Urheiluliiton johdossa.

Sen toki saa mitä tilaa.

Josta yhteenvetoon:

  • urheilijat tekevät menestyksensä itse, valmentajansa ohjaamana, itsekkäistä syistä
  • urheilujohtajat tekevät menestyksensä itse, itsekkäistä syistä

Eli kun se Mika Kojonkoski Riossa selitteli tekemättömyyksiään parhain päin niin kävi ilmi, että se on hyvä mäkihyppyvalmentaja mutta ihan huono urheilujohtaja. Sillä oli paskat selitykset.

Kannattais ottaa selityskurssit Kanervan Ikeltä ja Esko Aholta, niillä on puheet kohdallaan.

Toisaalta kun meillä on ne samat poliitikot jotka ei osaa laittaa maan taloutta ja hyvinvointia kuntoon niin ei kannata hirveesti odottaa tulosta noilta urheilupoliitikoiltakaan.

 

 

Mutta tosin urheilijat ovat siellä treeneissä tänäänkin.

 

P.S.

Uutinen lehdessä: Lähintä tähteä kiertävältä planeetalta on löytynyt elämälle kelvolliset olosuhteet. Niinpä, ainakin toistaiseksi.

Luin sohvalla kirjaa kun alkoi tuntua, että huoneessa on joku.

Onko saniaisen, eli sananjalan juuret sitä jutun juurta?

Ei kiirettä, kuuntelen sohvalla kun pyykit kuivuu.

Facebook ravintolakuvat ovat erilaisia kuin ennen, ennen pöydillä ajelehti tupakka-askeja, nykyään älypuhelimia. Molempia tosin näplätään aika-ajoin illan kuluessa silmät kiiluen.

Kun on auto ja aikaa

Auto on sama edelleen, se Mersu. Aikaa tuli siitä kun työnantajalla loppuivat erään kalifornialaisen matkapuhelinvalmistajan projektit ja minä sain lähteä uusiin seikkailuihin.

Työnhaku on jo alkanut mutta päätin kuitenkin käväistä katsomassa kaveria ja sen perhettä tuolla Fuengirolan puolessa.

Puolitoista päivää suuntaansa, pikku torkut aamuyöstä autossa ja heti parin tuhannen kilometrin jälkeen perillä.

Sain mukavan huoneen paikallisen mummon yläkerrasta, huone ja toiletti. Yhteiskeittiö muiden lomalaisten kanssa. Viisi yötä, neljäkymppiä yö.

Päivät menivät mukavasti rannalla, kaverin mukuloiden kanssa meressä peuhatessa ja iltasella tarjolla jalkapallon EM kisoja, ruokaa ja paikallista punaviiniä.

Huomasin kun kävimme porukalla kaupassa, että Espanjassa ruoan hinta on vieläkin alempi kuin Saksassa. Kotimaiset vihannekset hyviä, punkku hyvää ja halpaa, tuoretta kalaa oli myös tarjolla enemmän kuin Saksassa konsaan.

Ajatuksissa alkoi itää se, että Espanjassa en olekaan vielä asunut.. ja siellä pärjää kohtuu hyvin sillä auttavalla portugalilla joka tarttui neljänä vuotena Brasiliassa.

Fuengirola on Andalusian tihein suomalaisesiintymä, palveluja on verrattain paljon tarjolla suomeksi. Lääkäripalveluja, kiinteistökauppaa, hoito- ja kuntoilupalveluja. Baareja. Fuengirola on selvästi erikoistunut lapsiperheisiin ja vanhuksiin, biletyspaikkoja siellä ei ollut. Sää on mitä mainioin, jos pitää lämpimästä ja auringonvalosta.

Espanja on myös yksi kolmesta Euroopan maasta jossa suomalaiset yksityisen puolen eläkkeet verotetaan kohdemaassa. Muut kaksi ovat Ranska ja Portugali. Eli verokohtelu on näissä maissa kevyempää kuin Suomessa.

Suomen valtio on kuitenkin neuvotellut muutoksen verotukseen, tavoite on saada Espanja samaan ruotuun muiden Euroopan maiden kanssa, yksityisen puolen eläkkeet verotettaisiin silloin Suomessa.

Espanjan parlamentilla ei tosin ole ollut vielä aikaa vahvistaa tätä neuvottelutulosta sopimukseksi. Mañana. Ehkä.

Mutta vaikka verokohtelu muuttuisikin, on Espanjassa eläminen huomattavasti halvempaa kuin Saksassa ja erittäin paljon halvempaa kuin Suomessa. Golfkausi on ummelleen 12 kuukautta vuodessa, joka on myös hyvä syy asua siellä.

Paikalliset ihmiset ovat mukavia, latinoja. Rentoa meininkiä. Ei hällä väliä touhua mutta asioiden ei tarvitse olla aina niin justiinsa. Toisin kuin täällä Saksassa jossa Alles Verboten, kaikki kielletty, on se ensimmäinen lähestymiskulma asioihin.

Muuta hassua tapahtunut: Yhdysvalloissa on alkanut presidentin vaalien loppukiri kun molemmat ehdokkaat on selvillä. Siellä alkaa kohta sonta lentää isommissa paakuissa. Mukavaa viihdettä.

Yhdysvalloissa on jo käytössä Timo Soinin lanseeraama ajatus, että poliitikon ei kampanjoidessaan tarvitse puhua totta. On median tehtävä tarkistaa faktat.

No, ei minunkaan tarvitse valehtelijaa äänestää. Että sujut ollaan.

Suomessa on jälleen todettu, että taloudessa on tapahtunut käänne parempaan. Kuten myös viime vuonna todettiin. Ja sitä edellisenä. Ja sitä edellisenä.

Heh. Hauska yritys mutta ei toiminut. Ei toiminut viime vuonnakaan. Eikä edellisenä.

Selvää lienee, että kun Euroopalla menee huonosti niin Suomella menee huonosti. Sitä menemistä ei prosentti porukasta muuta suuntaan tai toiseen. Ainoa joka pärjää on Saksa.

Joten työnhakuni jatkuu täällä Saksassa.

Mutta tärkeimmät asiat pitää myös hoitaa, syyskuu Hossassa kanalintumetsällä. Joka on tekosyy telttailuun ja metsissä vaelteluun.

P.S.

Kyllä oli taas aamulla peiliin katsomisen paikka.

Sauli Niinistön hyvä aloite lentämisestä Suomenlahdella ja Itämerellä transponderi päällä olisi mainiosti laajennettavissa niin, että asennetaan transponderi kaikkiin venäläisiin niin tiedetään missä ne on.

Pääseekö Suomi AA kerhosta kuiville?

Ylen suomalaisen jalkapalloselostajan usein käyttämä “hiekka vähenee tiimalasissa” on täydellistä disinformaatiota. Kun ei vähene. Se hiekka vaan valuu sieltä ylhäältä sinne alaosaan. Melkoinen yllätys siellä Ylellä on jos ne sen lasin joskus kääntää.

Masennus tuli käymään. Istuttiin pöytään ja katsottiin toisiamme silmiin. Molemmat tiesivät, että kisa on päällä. Se joka ensin nauraa on hävinnyt.

Suomalainen bisnesidea: voisi myydä torilla hautakynttilöitä, kylkiäisenä mattoveitsiä.

Tiedän mistä Lapinhulluus johtuu, krooninen Kilpisjärven liikatoiminta ajoi minut aikoinaan Lappiin joka vuosi kalaan.

Taivas putoaa, Britannia eroaa EU:sta

EU:n johdolla on hätäkokous Brysselissä tulevana viikonloppuna.

Jotenkin tulee mieleen, että se kokous olisi kannattanut järjestää jo pari vuotta sitten.

Seurasin BBC:n suoraa vaaliohjelmaa viime yönä ja ymmärrys studiossa oli tuloksen selvittyä varsin selvä, tämä oli viesti Euroopan Unionin ja myös Britannian establishmentille, eli eliitille.

Suomessa valtaapitävät ovat jo ehtineet tuoreeltaan kauhistella tulosta.

Ymmärrän hyvin kauhistelun. Ihmiset, kansalaiset, nuo politiikan ikävät mutta pakolliset lieveilmiöt häiritsevät tuolla tavalla asioiden hoitoa.

Kauhistellaan sitä, että valuuttakurssit alkoivat heilahdella rajusti ja epävarmuus lisääntyi. Mutta valuuttakursseilla on tapana löytää tasapainotila. Jos poliitikot eivät tule auttamaan.

Kauhukuvia viljellään, työttömyyttä, viisumeita, rajatarkastuksia (on ollut Britanniassa koko ajan), hinnat kallistuvat kaikkialla (no heh..), vienti laskee kaikkialla (hehee..), kaupankäynti loppuu (justiisa..), taivas putoaa.

Kauhukuvia ilman mitään perusteita. Mikään maa ei ole aikaisemmin eronnut Euroopan Unionista niin seurauksia ei toki tiedetä mutta Saksaa Britannian ero kirpaisee. Saksa ei halua näyttää olevansa johtaja, vaikka Saksa on se ainoa maa jonka taloutta EU palvelee.

Hauska esimerkki suomalaisen uutistoimituksen analyysistä oli se, että kun Britannia on nettomaksaja, eli maksaa rahaa EU:lle, niin silti uutinen kertoi että kun Wales on saanut EU rahaa niin siellä ei tykätä. Vielä kerran: Britannia on nettomaksaja, maksoi vuonna 2014 kymmenen prosenttia EU:n budjetista, eli 14 miljardia euroa.

Se mikä poliittista eliittiä hermostuttaa meillä ja muualla on se, että trendi voi jatkua. Siis että kansalaiset jatkavat häiriköintiä muissakin maissa. Perhanat haluavat päättää asioista vaikka yleisesti tiedetään, että kansalainen voi päättää vain siitä kuka asioista päättää.

Britannian kahden vuoden eroprosessi alkaa syksyllä ja oma veikkaukseni on, että britit pitävät omia puoliaan neuvotteluissa. Britannia on Euroopan toiseksi suurin talous, eli painoarvoa on.

Minua ilahduttaa Britannian ero koska se tulee auttamaan maata reivaamaan kurssiaan oman edun mukaisesti ilman EU:n määräysvaltaa. Saattaa eroaminen levitä myös muihin maihin joissa ihmisillä on paha olla.

Osa porukasta varmaan muistaa miten Neuvostoliitolle kävi.

Illuusio vapaudesta on taas täällä

Ostin siis moottoripyörän.

Pitkään onnistuin sinnittelemään ennen kuin oli annettava periksi. Honda CBR1000RR vuosimallia 2004. Ajokilometrejä 30 000.

Saksalaiset eivät nähkääs aja muuten kuin kesäsunnuntaisin jos aurinko paistaa puolipilviseltä taivaalta ja tuuli tulee takaa. Siksi kahdessatoista vuodessa tulee noin naurettavan vähän kilometrejä.

No ajoin viime viikonloppuna tuhat siihen lisää, kävin Itävallan Imstissä yötä ja ajelin muutamat passit, eli vuorten ylittävät mutkatiet. Laaksoissa oli yli kaksikymmentä astetta lämmintä ja vuorilla alle kymmenen.

Pyörä on kyykkymallinen, joten ajoasento on epämukava ja ahdistava, uudet ajokamppeet jäykät ja hankalat, päässä heiluu puolentoista kilon paino, eli kypärä. Seitsemän vuoden tauon jälkeen mutkien ottaminen opetteluttaa niin että hikeä välillä pukkaa.

Eli perhanan hauskaa hommaa! Ihan parasta.

Reppu selässä ajelin reissun koska laukkuja en vielä kerinnyt hommata. Samaten navigaattori oli vanhan mallinen, paperista tehty.

Imstissä osui silmään Bikers Willkommen teksti Gästehausin seinässä, sinne siis. Vanha mummeli myi huoneen hintaan 39 euroa, kehui erikseen aamupalaa. No huone oli hyvä, aamupala kehno. Keskimäärin okei.

Suihkun kautta kebapille (juu, täällä se kirjoitetaan just noin; kebap) ja Döner Teller eteen. Hyvät eväät. Siitä Biergarteniin katsomaan Mestarien Liigan loppuottelua, mukava ilta ajopäivän päätteeksi. Vaikka niin ne on aina.

Huomasin suihkuun mennessä, että saippua oli jäänyt tunkematta reppuun. Lainasin lavuaarin reunalta nestesaippuapullon ja pesin sillä.

No haisin koko illan mansikalle, mutta ei se flaksia parantanut yhtään.

Mutta nyt on pyörän jousitus säädetty sopivammalle, eli seuraavaa viikonloppua odotellessa.

Suosittelen moottoripyöräilyä kaikkien vanhempien lapsille, sillä ajaessa on aina pois pahanteosta ja kaikki rahat (Suomessa) menee pyörään eikä turhuuteen.

Suomenkin asioita on ollut aikaa seurata, eikä hyvältä näytä.

Siellä on poliitikot korjailemassa poliitikkojen tekemisiä.

Pamflettia aiheeseen on pukannut. Jungner, Tujunen ja Apunen ovat sitä mieltä, että puolueiden on uudistuttava. Pefletti taisi kuitenkin tulla, sillä muutosta lienee turha haikailla.

Ja twitteristä tulikin vastaan aiheeseen sopiva twiitti: “Puolueiden uudistaminen on kuin hautausmaan siirtäminen. Sisäpuolelta on turha odottaa apua.”

Sveitsiläisiä tässä naapurissa nauratti kovasti kun kuulivat, että Suomessa asioita ei voi ratkaista kansanäänestyksellä. Kysyivät, että ette kai te poliitikkojen anna päättää tärkeistä asioista.

EU on kuulemma toinen hassu asia.

Sinne valitaan parlamenttiin 751 edustajaa mutta todellista valtaa käyttää rapiat 55 000 jokun muun valitsemaa virkamiestä, osa varsin hyväpalkkaisia. Joiden homma jatkuu tuloksesta riippumatta.

Eli valtaa on mutta vastuuta ei.

EU ei kerro virkamiestensä palkkoja mutta brittiläinen The Telegraph kertoo vuodetuista dokumenteista selvinneen, että koko porukasta noin 10 000 hemmoa hankkii enemmän kuin David Cameron. Joka saa liksaa 140 000 puntaa vuodessa ja on niillä ansioilla kuudentena valtion päämiesten hillotolpasta. Siis länsimaiden valtion päämiesten jonossa.

Ei huono liksa brysseliläisillä, eikä ole pelkoa että vaaleissa joutuu työttömäksi.

EU:n touhuilusta tuli mieleen Turkin yksinvaltias, Sulttaani Erdogan ja Europpa ja Euroopan Unioni. Ja ollaaks kavereita.

No EU joo ja Erdogan kanssa joo, mutta haluu rahaa muutaman miljardin ja haluaa lopettaa lehdistönvapauden ja myös huumorin.

Turkin sulttaani hermostui kun saksalainen humoristi Jan Böhmermann lausui runon jossa kysyttiin että oliko Erdoganin puuhastellut eläinseksin parissa.

Vanha vitsi, vanha menetelmä. Kuten poliitikolta voi haastattelussa kysyä, että onko hän jo lakannut lyömästä vaimoaan, juu vai ei. Eli tosi vanha vitsi mutta voi olla Turkissa uusi.

No Angela Merkel yritti auttaa sulttaania paheksumisessa mutta taisi saada täystyrmäyksen saksalaisilta ilmaisun vapauden ja demokratian kannattajilta.

Turkkilaiset haluaisivat Euroopan kultapossukerhon jäseniksi mutta niiden mielestä jäsenvaatimukset ovat vähän tylsiä.

Ainoa vähän mielenkiintoa herättävä asia Suomessa on tuo Kokoomuksen puheenjohtajavalinta.

Se ainoastaan siksi, että siellä on poikkeuksellisesti yksi järkevän oloinen kandidaatti, Elina Lepomäki. Lupasinkin Elinalle, että jos hän tulee valituksi niin anon Kokoomuksen jäsenyyttä, sillä niihin talkoisiin voisin osallistua.

Puheenjohtajan valitsee noin 800 puoluekokousedustajaa, eli pientä skeptismiä tässä pukkaa. Voipi olla, ettei Lepomäestä tule puhista kun sehän olisi muutos. Kääk!

Kuka katsoisi peiliin ja heittäisi ensimmäisen kiven?

P.S.

Pojat valjastivat isälleen hevosen myllyreisulle mutta homma oli tehty niin huonosti, että isä joutui valjastamaan matkalla hevosen kolme kertaa uudelleen.

Joku sanoi joskus, että on hyvä tehostaa tekstiä lihavoimalla. Mikä on lihavoima?

Luin jostain sanonnan, että viiksetön suudelma on kuin muna ilman suolaa. Josta taasen tulee mieleen ihan uusi mietelmä.

Pouttu lanseerasi makkaran. Elastinen ja Uniikki hihittivät taustalla koska makkaran nimeksi tuli Lerssi. Elastinen koostumus ja uniikki maku.

Alkeellista.

Poutulta puuttuu enää vain sinappi jonka nimeksi Kakka. Tyrskittäisiin vielä syksylläkin rillatessa koska niin hassua.

Urheilija ja valmentaja: me annetaan kisoissa 110%. No niin no, matematiikka koulussa oli sitten vissiin 90%.

Tulevaisuus näyttää valoisalta sanoi lampputehtaan johtaja.

Keskeltä Eurooppaa terveiset sinne reunalle

Työmatkailu on pitänyt niin kiireisenä, etten ole kerinnyt kuin kauhistella suomalaista tekemättömyyden meininkiä.

Vähän hirvittää täältä käsin katsella sitä takiaismaan touhua. Muuten, tiedoksi, täällä Euroopassa ei ole muita kuin ulkomaalaisia! Outoa elämistä, ei kaikin osin normaalia. Pullovedessäkin on kuplia.

Suomalaisuutta on se, että Saksassa asuessa käy Sveitsin Ikeassa ja ostaa Kallen mätitahnaa.

Mutta asiaan: ei se Sipilän Juhan ja jenginsä touhuilu oikein etene, ja jos etenee niin kohta pakitellaan. Oli lohduttoman kuuloista kuunnella lauantain aamuteeveestä pääministerin terveiset.

Talouden kipeitä päätöksiä, sisulla mentävä. Yhdessä tehdään ja pitkässä juoksussa. Nyt ollaan niin lähellä ettei saa antaa periksi.

Mutta hei, entäs jos kokeiltaisiin välillä järjellä, taskulaskimella, kynällä ja paperilla. Ja niinku heti.

Ei ole vaihtoehtoja – lausuma kertoo enemmän lausujasta kuin todellisuudesta.

Pääministeri kertoi vielä, että -90 luvulla tuli pakkodevalvaatio jonka jälkeen konkursseja ja työttömyyttä.

No eikä tullut. Se oli se jääräpäinen kovan markan politiikka jota silloiset johtajat ajoivat, ja joka sittemmin löi valtion vatsan kuralle.

Sisäistä delvalvaatiota siis pukkaa, leikkaamalla nousuun. Hakematta mieleen tulee eräs entinen suomalainen matkapuhelinfirma jossa loppuvaiheessa kokeiltiin samaa menetelmää. Ei onnistunut silloinkaan.

Hallituksen toivomuslista menee siis suunnilleen näin:

Sisäinen devalvaatio -> Työn hinta alenee -> Suomen kilpailukyky paranee -> vienti lähtee vetämään (elleivät muut kauppakumppanit tee samaa temppua) -> vientiyrityksillä menee paremmin ja ne palkkaavat lisää väkeä töihin (elleivät tulouta voittoja omistajille).

No, yritysten ainoa tehtävä on tuottaa voittoja, rahaa omistajilleen.

Mutta se on varma, että suomalaisten ostovoima heikkenee sisäisen devalvaation ansiosta, eli kotimaisella hiekkalaatikolla toimivat yritykset voivat kohta huonosti, todennäköisesti potkivat väkeä pihalle.

Tulee myös mieleen, että jos poliitikot osaisivat tehdä bisnestä ne eivät olisi politiikassa.

Lyhyt muistilista:

  1. Poliitikot eivät ole talouden asiantuntijoita.
  2. Poliitikon tärkein tehtävä on varmistaa oma uudelleenvalintansa.

Kun bisneksessä tehdään virheitä, johtajat potkitaan pois. Kun suomalaisessa politiikassa tehdään virheitä, samat naamat jatkaa. Esimerkiksi oppositiossa seuraavan vaalikauden.

Nykyisten ministereiden touhuilu on ollut välillä surkuhupaisaa. Sanni leikkasi koulutuksen uuteen nousuun. Sittemmin twiittasi, että:

@sannigrahn: Kokoomuksen pj-päivät. Koulutus, sivistys, oppiminen ja osaaminen. Niihin nojaa Suomen tulevaisuus!

Johon Alex:

Puheenjohtaja : “ on se puolue, joka taistelee hallituksessa sivistyksen puolesta. Kiitos siitä työstä !”

Missähän todellisuudessa nämä elää.

Akatemiaprofessori Ilkka Hanski Suomen Kuvalehdessä:

Suomi siirtyy tiedemaailman takariviin – Akatemiaprofessori Ilkka Hanskin tiukka viesti hallitukselle – Suomenkuvalehti.fi

Toinen kohina siellä pohjan perillä on ollut tuo ulkomaalaisten tulo Suomeen. Sekin tuli maan johdolle yllättäen ja pyytämättä. Kukaan ei ollut kertonut mitä suomalaisen tapahtumahorisontin takana tapahtuu.

Ja sitten tuli nämä Uudinin soturit.

Mutta ainahan näitä huonosti käyttäytyjiä on ollut Suomessa. Ei tarvitse mennä härmän häjyihin asti, riittää kun katsoo sinne luokan perälle niihin viimeisiin pulpetteihin.

Samaa sakkia. Osin luku- ja kirjoitustaidottomia ja varsin puutteellisilla sosiaalisilla taidoilla varustettuja. Viimeksi mainittu korreloinee älykkyyden kanssa vahvasti.

Äänekkäimmät huonosti kuulevat on perinteisesti eristetty Arkadianmäelle mutta sinne ei mahdu kuin 200 pahinta avustajineen. Onneksi ylivuotona voi käyttää Euroopan parlamenttia.

Nohei, vitsi vitsi vitsi.

 

Muutama hyvä kirjoitus aiheesta on ollut toisaalla.

Jari Lindholm Suomen Kuvalehdessä:

http://suomenkuvalehti.fi/lindholmjarimr/suomi-muukalaisvihaa-jo-vuodesta-miekka-ja-kilpi

Tuomas Enbuske Iltalehdessä:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016030421217139_uu.shtml

Oskari Onnisen juttu Ylioppilaslehdessä:

http://ylioppilaslehti.fi/2016/03/natsi-eli-kuinka-helena-eronen-kertoi-vitsin-jolle-kukaan-ei-uskaltanut-nauraa/

 

Unohda leipäkoneet, nyt löytyy jotain järkevää: https://www.picobrew.com

 

P.S.

Minun kouluaikoinani oltiin niin köyhiä että nappeja piti tehdä jopa voista.

Mikähän on hömötiaisen hieman yksinkertainen serkku? Höpsötiainen tietysti.

Ravintolassa otetuissa ruokakuvissa on ehkä se järki, että sairaalassa näkee avaamatta, että mikä se oli.

 

Eräs facebook kaverini tykkää tietää, että mikä koira olisit, kuka kuuluisuus ja elokuvanäyttelijä ja muita hassuja ja ihquja.

Haluaisiko kukaan tietää mikä budjettivaje, spitaalisairaala tai amputaatio olisit?

Ei ehkä.

 

Ystäviini kuuluu myös ihmisiä jotka kaihtavat somea, että ei sinne ole mitään asiaa.. no niin no, suuri osa ihmiskunnasta on siellä.

Tulee mieleen se kun kyykän vankat kannattajat näkivät ensimmäistä kertaa lentopalloa Suomen sodan (1808-1809) jälkeen.

“Että tuollaista joutavaa kumipallon läiskintää, ei tule suosittua tuosta..”

Mutta olen ottanut Twitterin repertuaariini, sinne kun valitsee hyvät seurattavat niin välillä on hauskaakin:

Erkka Railo twiittaa: Nykyinen suomalainen keskustelukulttuuri on siitä erikoista, että se ei juuri sisällä keskustelua ja vielä vähemmän kulttuuria. #vihapuhe

Heikki Aittokoski: Olen seuraillut Suomen edesottamuksia ja tullut siihen tulokseen, ettei meillä mitään luokkayhteiskuntaa ole. Meno kun on täysin luokatonta.

Swissairin lennolla Zürichista San Franciscoon vessan lattia pysyi kuivana koko matkan, toisin kuin Euroopasta Kaukoitään suuntautuvilla lennoilla.

Teksti auton ulkopeilissä Yhdysvalloissa: Objects appears in mirror are behind you.

Hauskoja sanoja Suomessa: Salarakas ja pakkolaki. Halpuutus. Vihervassari. Monikulttuurisuutta ja mädätystä.

Lähes kaiken länsimainen lääketiede voi parantaa mutta tyhmyydelle sekään ei voi mitään.

 

Positiivisen juomisen kurssi, osa I

Sitä ollaan huolissaan kun Jeppe juo. Juo ja pieksee eukon ja lapset lumihankeen, maantielle ja lasten- ja ihmissuojelun vaivoiksi.

Poliisiakin saattaa pillit päällä ajattaa.

Hyvähän se toisaalta on, että se Jeppe juo, paremmin tulee verotuloja valtiolle.

Mukava olisi kuitenkin, että ne juomiset hoituisivat keski-eurooppalaisen tyylikkäästi. Niinku ranskalaisittain. Charmantisti.

Siis jotenkin eurooppalaisesti, paitsi Puola ei hyvä, romanialaiset vetää oikein kaksin käsin. Slovakia, juuei.

Ruotsalaisilta ei voi ottaa mallia, kun ovat sen keskikaljankin laimentaneet aivan vedeksi, ei se ole ryyppäämistä että ollaan vessassa koko ajan. Norjalaiset sen sijaan ovat hyviä esimerkkejä, ne juo kovasti mutta naurettavan pieniä määriä. 7,7 litraa vuodessa kuluu Jørgeniltä tärpättiä.

Suomalainen ongelma on siis kaksitahoinen; toisaalta ihmisten pitäisi juoda paljon verotettua alkoholia jotta saataisiin valtiolle rahaa.

Ja toisaalta suomalainen juomistapa aiheuttaa kuluja yhteiskunnalle. Putkia pitää lämmittää (putkia = monikko sanasta putka) ja diisseliä kuluu poliisilta kännisiä kyörätessä.

Optimaalisinta siis olisi jos suomalaiset vetäisivät reippaasti viinaa mutta haitat rajoittuisivat sisätautiosastolle.

Suomi on kuudennellatoista sijalla WHO:n (World Health Organization) kulutustilastossa 12 litralla (vuosikulutus tasattuna kaikille yli viisitoistavuotiaille), eli juominen sinänsä on hyvällä tasolla, mitä nyt Etelä-Korea ja Ranska kippistelevät aivan kannoilla, muutaman desilitran päässä.

Tosin matkaa kunnolliseen kulutukseen suomalaisilla vielä on, Kroatia johtaa tilastoa, eroa Suomeen vuosikulutuksessa reippaat viisi litraa henkeä kohden, seuraavina Moldovia ja Liettua. Vanha vainooja Venäjä on neljäntenä.

Varsin hävettävää on se, että heimoveljet, unkarilaiset ovat toista litraa karussa, kahdeksantena listalla. Unkarin valtiolla menee hyvin ja asukkailla on ilmeisen hauskaa.

Ongelma on siis tunnistettu. Viinan kulutus pitää saada ylös koska verotulot, haitat sen sijaan alas koska veromenot.

Ratkaisu on ilmiselvä: Positiivisen juomisen kurssi.

Vetäjinä pitää ilman muuta olla kokeneet ja harjaantuneet alan miehet ja naiset joista valittaneen kaikkein mukavimmat. Siis kännissä mukavimmat.

Kurssin ohjelman tulee olla niin tehokas ettei selvistäpäin turhanpäiten keritä olla.

Harjoittelu kannattaa aloittaa pienillä painoilla, paljon toistoja jotta kestävyys karttuu.

Kossuvissy tietysti ohjelmaan mutta ehkä myös Jallulakkapommakki ja takavuosien suosikki, Sininen Enkeli.

Oluen kanssa on turha läträtä, menee aikaa vaan hukkaan vessassa ravatessa.

Jos tällä ei saada Suomi nousuun niin onpahan ainakin osalla porukkaa pirun hauskaa.

P.S.

Mikähän siinä on kun jalkavaivaiset saa lentokentällä etuajo-oikeuden. Käsivaivaiset, selkä-, nenä- ja päävammaiset tai muuvammaiset saavat odotella siellä rahvaan seassa kun pyörätuolilla mennään hurukyytiä kaikista ohi. Omituista kerrassaan, että niille tuli heti etuoikeutettu kiire kun jalat lakkas pelaamasta.

Matkapuhelinriippuvuus näkyy hauskasti lentokoneessa. Hyvä kun lentokoneen pyörät saadaan kenttään niin ensimmäisillä jo tekstarit paukkuvat ja Facebooktilannetta katsastellaan. Että jos vaikka elämä meni ohi sillä aikaa kun koneessa istuttiin.

Matkatavarahihnalla odottelu on sitten ihan oma lukunsa, se ei muutu varmaan koskaan. Jos ite odottelee sen lattiaan maalatun viivan takana niin aivan varmasti siihen joku tampio kampeaa eteen, kun tilaa kerta näyttää olevan..

Lakeja jos rikkoo niin saattaa selvitä ehdollisella tai sakoilla, luonnonlakeja jos rikkoo niin ei pääse niin vähällä.

Elämä on kuin sikaari, puolessa välissä parhaimmillaan. Hehku on tasoittunut, aromi on täyteläinen eikä lopun kitkeryys vielä maistu.

Paino nousee kun ei ole perhettä. Kun pitää vetää perhepitsa ihan yksin.

Hesarin toimittaja Heikki Aittokoski twiittasi, että Putin on perustanut uuden kansallisen  juhlapäivän naapurisuhteiden kunniaksi, juhlapäivän nimi on Tanksgiving.

Yövartijan homma Saigonissa vois olla mukava. Sais nukkua yöt ja olla vapaalla päivät.

Itsenäisyyspäivänä piti mennä käymään hauvoilla. No jäi käymättä kun en ole koiraihmisiä.

Kävin ostamassa hatun, jotta muuttuisin ihmisenä.