Prinsessa Näppylä

Olipa kerran etäisten vuorten ja laaksojen takana, pienessä kuningaskunnassa kuningas Oikeamielinen ja Kaukaa Viisas joka hallitsi kuningaskuntaansa yhdessä kuningattarensa kanssa.

Kuningatar Rauhallinen ja Kiivas, omaa sukua Katuvainen, oli tunnettu ailahtelevaisuudestaan, hän oli suurimman osan ajasta hyvin hyvin mukava ja kaikki pitivät hänestä kovasti.

Sitten oli aikoja jolloin kuningattaresta pitäminen oli verrattain haasteellista mutta hän sukunsa perinteiden tapaan katui kovasti riihaamistaan aina jälkeenpäin.

Kuningas Oikeamielinen ja Kaukaa Viisas ajatteli yleviä asioita niin paljon, että hän tuntui välillä varsin etäiseltä alamaisilleen. Saattaa myös olla että kuningasta mainittiin viisaaksi koska hänestä ei aina tahtonut saada selvää, ja oli parempi kaikille ajatella asiat näin päin.

Tosin irvileuat kylän kestikievarissa joskus vääntelivät, että hän on Kuningas Vaikeamielinen ja Ei Niin Viisas, mutta ne olivat niitä humalaisten juttuja ne.

Kuningas Oikeamielisellä ja Kuningatar Rauhallisella oli yksi ainoa lapsi, Prinsessa Näppylä. Prinsessalle oltiin jo kovasti katselemassa prinssiä lähiseudulta, koska hän alkoi olla siinä iässä. Ja kuningaskuntaan toki tarvittiin prinssi josta voisi tulla kuningas kun sen aika tulisi.

Prinsessa oli hyvin sievä ja sai ihmiset hyvälle tuulelle iloisuudellaan. Hän oli ollut lapsesta saakka hyvin sievä ja hänestä oli tulossa hyvin kaunis.

Prinsessa Näppylällä oli vain yksi ongelma joka suretti häntä aika-ajoin. Hän ei ollut tyytyväinen ulkonäköönsä koska oli ruma. Siitä hän oli aivan varma, sillä olihan hän tarkastanut moneen kertaan pelistä kasvonsa ja aina löytyi joku puute ja vaillinaisuus täydellisyydestä. Yleensä näppylä.

Prinsessaa olisi voitu kutsua myös Prinsessa Tarkkanäköiseksi, koska näppylöitä ei pystynyt näkemään kukaan muu kuin prinsessa itse.

Niihin näppylöihin ei auttanut muu kuin kaukaisten maiden survotuista sammakoista uutettu voide jota pienestä purkista siveltiin aamuin ja illoin näppylään, eikä sekään aina auttanut ja voidetta piti välillä lisätä kesken päivän.

Voide oli erittäin kallista koska se oli tuotu kaukaa, vaarojen ja vaarallisen matkan takaa, joka on tietysti sama juttu. Lisäksi pieneen purkilliseen voidetta tarvittiin kilokaupalla kaukaisten maiden harvinaisia sammakoita. Sammakoiden survominen oli myös työlästä ja aiheutti lisäkustannuksia, uuttaminen sen sijaan oli verrattain helppo juttu, sen kun kuumenteli mössöä hiljakseen tulella ja kauhoi voidetta purkkiin ja liimaili etikettejä.

Prinsessa Näppylällä oli myös ongelmia kantapäidensä kanssa. Niiden iho oli niin paksua ja kuivaa, että kantapäitä piti yhtenään raspata ja rasvata, mikä ei ole ollenkaan sama juttu. Samaten hänessä kasvoi karvoja joita, ei kaikkia mutta joitakin, piti säännöllisesti leikata.

Kuningaskunnan Alkemiayliopiston Ylialkemisti Santiago yritti todistella prinsessalle, että ihon rasvaaminen aiheuttaa ihon oman rasvantuotannon alenemisen, jolloin kaukaisten maiden jne.. voidetta pitää laittaa iholle enemmän, joka aiheuttaa ihon oman rasvantuotannon alenemista edelleen ja näin ihon rasva pitää edelleen ja enenevässä määrin tuoda kaukaisilta mailta.

Prinsessa oli sitä mieltä, että Ylialkemisti Santiago ei ymmärrä asiaa yhtään.

Kuninkaan tallimestari yritti myös auttaa prinsessaa ongelmissaan ja kertoi, että kantapäiden ihon raspaaminen lisää ihon tuotantoa kantapäiden maastossa, se on aivan kuin hevosilla kavioiden veisteleminen kun hevoset käyttävät kenkiä, eikä kavio kulu luonnollista tietä. Ylialkemisti Santiago yritti myös samaan aikaan jälleen mainita rasvan lisäämisestä ja sen vaikutuksista ihon omaan rasvantuotantoon mutta prinsessa keskeytti heidät sanomalla etteivät he ymmärtäneet asiaa yhtään.

Tallimestari ja Ylialkemisti vilkaisivat toisiaan ja olivat sitä mieltä, että prinsessa näyttäisi tulevan äitiinsä, ja jättivät tietyn alueen haitallisen karvankasvun ja sen leikkaamisen vaikutuksen karvojen lisääntyvään kasvuun, aiheen käsittelemisen toiseen kertaan.

Eli valtakunnassa oli pääsääntöisesti kaikki hyvin, budjetti oli tasapainossa eikä tuskalliseen leikkaamiseen ollut tarvetta koska kaikki tiesivät, että budjetti on matematiikkaa eikä kirurgiaa.

Vienti ja tuonti olivat tasapainossa koska valtakunnassa oli tuottava ihovoiteen tuotantolaitos joka työllisti sammakoiden metsästäjien lisäksi halkokauppiaita ja uuttamisen erikoisasiantuntijoita, rasvaa vietiin pienissä purkeissa kaukaisiin maihin.

Sen pituinen se.

Advertisements