Maksamme uudistamattomuusvelkaa

Ensi vuonna nousu alkaa sanoi Jyrki Katainen 2008.

Juha Sipilä sanoi samaa 2016, että ensi vuonna se alkaa.

Estragon ja Vladimir tulevat mieleen näistä kavereista.

Siis Samuel Beckettin näytelmä Huomenna hän tulee.

Näytelmässä Vladimir odottaa ystävänsä Estragonin kanssa tien varressa puun alla salaperäistä Godot-nimistä henkilöä, joka ei koskaan saavu. “Hiljaisuus valuu tähän näytelmään kuin vesi uppoavaan laivaan”, sanoo Beckett näytelmästä.

Uusin elinkeinoministeri Lintilä ei usko valtionvarainministeriön talouslukuihin, vaan uskoo kovempaan kasvuun.

No mikäs siinä, jokainen voi uskoa mihin haluaa jos siitä ei aiheudu muille ihmisille haittaa eikä vahinkoa. Tosiasioihin uskominen on tosin päätöksenteossa havaittu varsin hedelmälliseksi.

Ymmärrän poliittisen retoriikan, sillä lietsotaan tunteiden paloa ja innostetaan ihmisiä oman uskomuksen kannattajiksi, mutta jos retoriikka ei perustu totuuteen ja tosiasioihin niin se ei lennä eikä kanna. Jossain vaiheessa ihmiset lakkaavat uskomasta.

Tähän on varmasti perustunut populistien menestys Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Populistit näyttävät tarjoavan vaihtoehdon perinteiselle vallankäytölle. Kun vallassa olevat ovat menettäneet uskottavuutensa niin vierestä huutelijoita on alettu kannattaa. Se että ovatko populistit vaihtoehto näkyy vasta sitten kun he ovat itse vallan kahvassa.

Tarttis muistaa, että sana on teko.

Suomessa eräs ongelma on se, että maassa ei ole enää puolueita. Puolueita joilla olisi oma linja ja sanoma. Ne ovat kaikki olleet toistensa kanssa, osalla paikat kipeenä vieläkin. Eniten persuilla.

Suomessa aletaan myös oivaltaa, että yrityksen vetäjälle ja toisaalta valtion johtoon vaadittavat ominaisuudet eivät välttämättä ole samoja.

Nyt on valtion ruorissa prinsessanherkkä mies joka suutuspäissään kirjoittelee sähköposteja toimittajalle. Siittä sitä riemua vielä jonkun vuoden piisaa, lehdet myy ja kansaa naurattaa.

Herkkä mutta kova kirjoittelemaan kirjeitä.

Mutta onhan näitä elämästä vieraantuneita nähty ennenkin.

Aikaisemmin Suomessa on ollut kalan niminen silakoita syövä kiukutteleva pääministeri. Myös iso pahantuulinen mörkö on ollut pääministerinä, sittemmin se meni putkihommiin. Sekä se six-pakkia kantava optimisti joka kertoi että huomenna se nousukausi tulee. Ihan varmasti tulee. Tulee se.

Eli onhan tuo nykyinen mukavaa vaihtelua, vaikka kovin loukkaantumisherkkä onkin.

Mutta takaisin tuohon nousuun joka alkaa huomenna.

Ei ala.

Asiasta on ekonomisti Tuomas Malinen kirjoittanut hyvän ja valaisevan tekstin.

Ohessa jutusta napattu grafiikka:

screen-shot-2017-01-02-at-13-39-07

Ruotsissa on tehty asioita oikein.

P.S.

Helsingin kaupunki ei saanut Guggenheimia, vaikka yrityksen puutteesta ei puuhamiehiä voi syyttää.

Mutta aina on vaihtoehtoja.

Helsinki voisi ottaa tilalle Tampereelta Kiemungin. Kyllä pöhinää ja kävijöitä riittäisi aina ulkomaita myöten.

Taiteesta vallan hyvin Kiemunki kävisi, modernista taiteesta. Katsojille tulisi kummallinen olo sitä katsellessa, kuin normaalissa tapahtumahorisontissa olisi perspektiivivirhe ja outo rytmi.

Taustaääniksi kelanauhurista räjähtelevien lepakoiden tussahduksia tuulimyllyn huminan päälle.

 

Soterytäkässä kun erikoistutaan niin valelääkärit voisivat hoitaa luulosairaat pois potilasjonoista.

 

Eräs suomalainen yritys haki projektipäällikköä seuraavalla steitmentillä:

Tehtävässä menestyminen edellyttää:
• Aikaisempaa kokemusta sähköisten työpöytien ja kollaboraatioratkaisujen käyttöönotosta
• Vahvaa projektin hallinta osaamista
• Kykyä työskennellä itsenäisesti ja osana tiimiä
• Vahvaa Suomen kielen osaamista

Tuo viimeinen nauratti eniten…

 

Ministeri Sanni taannoin Guggenheim tuesta: “Emme antaneet lupausta, vaan ennakollisen näkemyksen”. Tämäkin nauratti. Ihan kuin lapset, kun ne yrittää puhua aikuisten kieltä.

Vaatekokoni on XL, siis 40.

Marraskuu Suomessa – viivakoodin näköinen alakuloinen mäntymetsä.

Kadonneita sanoja – väritelevisio

Muuten olen sitä mieltä, että kirjojen arvonlisävero pitää poistaa. Vero toki korreloi nykyisen hallituksen linjaan, eli koulutusleikkauksiin.

Mietelmien viljelyssä kukaan ei ole seppä syntyessään.

Tuulivoimaloiden infraäänet räjäyttävät ohi lentäviä perussuomalaisia

Suomalaisen politiikan, mutta myös kansainvälisen politiikan alennustila on murheellista katsottavaa.

Esimerkkejä:

Länsimetro. Poliitikkovetoinen projekti joka kaikkien mukana olevien yllätykseksi ei valmistunutkaan ajallaan, eikä myöskään pysynyt suunnitellussa budjetissa. Luultavasti johtunee siitä että vetäjät eivät tiedä mitä eivät tiedä.

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/215935-lansimetron-kokkinen-en-usko-siemensin-arvioon-tippaakaan

Suomi. Alamäki alkanut vuonna 2008, keinot vähissä paitsi että keksittiin maakuntahimmeli josta kukaan ei osaa varmaksi sanoa, että miten se toimii. Mutta kun vaalitkin taas tulossa. Teemoina sanat ilman sisältöä kuten digitalisaatio, robotisaatio, globalisaatio ja Sote. Persuilla lepakot.

Vallankaappaus Turkissa jäi huomaamatta miltei kokonaan. Presidentti itse kavereineen taisi masinoida keikauksen ja nyt häkki heiluu. Siellä harjataan armeija, toimittajat ja opettajat eikä kukaan sano mitään. EU maksaa ja on hiljaa ettei Turkki tuuppaa leireille kerättyjä pakolaisia rajan taa.

Venäjä otti Krimin pois kuleksimasta. Pantiin pakotteet päälle, ei näytä haittaavan.

Syyriassa Venäjä ja Syyrian johto tappaa syyrialaisia, muu maailma ei tee mitään. Paitsi marssii pari kilometriä, soittaa kirkon kelloja ja kirjoittaa Facebookiin.

Pakolaisia tulee siis sodan jaloista jatkossakin ja lepakkomiehet saavat taas aiheen kitistä asiasta.

Vielä jos Ameriikassa valitaan presidentiksi se yks kahjo niin meno vaan kovenee.

Murheellista katsottavaa ja kuunneltavaa. On ilmeisen samantekevää kuka politiikoista on äänessä, tärinä on se että minä minä ja meidän puolue. Muusta viis. Vaalitkin kun taas tulossa.

Valtiomiehiä on ikävä.

___ooo___

Ehdin vasta luonnostella tätä kirjoitusta kun jo Pihtiputaalta alkoi kuulua. Hyvä alku uuteen, toivottavasti alkaa itää muuallakin Suomessa, puolueiden ansareiden ulkopuolella.

http://yle.fi/uutiset/3-9249630

P.S.

KonMari-kultti riehuu maailmalla, Suomessakin. Siinä on hyvin paljon yhtäläisyyksiä taannoiseen Kommari-kulttiin. Eli kellä tavaraa on sen pitää niistä luopuman.

Islanisaatio: söin kaksi viikkoa valaan lihaa ja heti alkoi tehdä jatkuvasti mieli viinaa.

Äänettömästä pierusta pari sanaa: jos paikalla on kaksi ihmistä niin kaikki tietävät kuka pieraisi. Jos ihmisiä on kolme tai enemmän niin vain yksi läsnäolijoista tietää kuka sen päästi. Sama pätee politiikkaan, kun on tarpeeksi poliitikkoja paikalla niin vain yksi tietää kuka pieraisi.

Joku ehdotti että vaaleja pitäisi yhdistää. Että kansa kiinnostuisi. Eh.. jos pannaan etikkaan suolaa niin paraneeko maku.

Globalisaatio. Se seisoo hämärtyvällä pihalla sarkatakissa, pussihousut ja lapikkaat jalassa, karvahattu syvällä päässä. Silmät kiiluen se tuijottaa ja pui nyrkkiä pirtin ikkunan suuntaan. Sitä se on, se globalisaatio.