Rio de Janeirossa kävivät mutkan

Olen aikoinani valmentanut pari SM mitalistia ja myöhemmin haahuillut SVUL:n käytävillä urheilujohtajana, eli jonkinlaista kulmaa löytyy sanoa olympiamenestyksestä pari sanaa.

Suomen kansa pahoitti mielensä Rion olympialaisten aikana kahdesta asiasta. Urheilijat eivät menestyneet ja urheilujohto selitteli asiaa varsin kömpelösti.

Tarkennuksena se, että Suomen kansa (myös suomen kansa, suomenkansa, Suomalaiset, isämmaalliset..) tarkoittaa tässä yhteydessä niitä jotka jaksoivat asiasta kiihtyä ja joista pressi on innostunut kirjoittamaan.

Ei siis koske niitä ihmisiä joita huippu-urheilu ei kiinnosta tipan tippaa. Joita myös on varsin suuri osuus maamme asujaimistosta.

Mutta.

Nuo urheiluhullut siis pettyivät.

Pettyivät kahteen asiaan: huonoon menestykseen ja huonoihin selityksiin. Käsitelläänpä nämä eriksensä.

Jotta urheilija menestyy lajinsa huipulla tarvitaan huikea halu lajin harjoitteluun, eli harjoittelusta pitää tulla intohimo ja oman itsensä toteuttamisen tie. Motivaation pitää olla niin suuri, että melkein kaikki muut elämän osa-alueet jäävät toisiksi.

Intohimo on siis se juttu ja harjoittelusta saatu nautinto on se palkinto.

Tykkänään toinen asia on se, että tuleeko tällaisesta tyypistä koskaan yhteiskuntakelpoista ihmistä. Mutta se on toinen asia se, kun urheilijoita tehdään.

Yksiniittisyyttä siis tarvitaan jos huipulle tekee mieli.

No, mistä sitä motivaatiota saa ostaa?

Se on sen urheilijan henkilökohtaisen valmentajan tehtävä rakentaa se motivaatio, lajiin sitouttamiseksikin sanottu, hyvällä ohjaamisella ja palautteen annolla. Lajin perusasioiden opettelemisella ja osaamisesta ja oppimisesta ilahtumisella.

Ikävät ja mukavat asiat pitää sanoa suoraan. Toki niin, että urheilijan prinsessamekko ei siitä mene ryppyyn. Eli sen valmentajan pitää osata olla ihmisten kanssa, myös urheilijoiden.

Huippu-urheilijan peruskiven muuraus tapahtuu siis lajin kuin lajin ensimmäisten harjoitusten aikana. Se ensimmäinen valmentaja on se tärkein valmentaja joka luo sen sitoutumisen lajiin.

Olen omaa lajiani seuranneena huomannut, että on aivan sama mitä se ensimmäinen valmentaja opettaa itse lajista ja sen tekniikasta. Virheet voidaan korjata helposti myöhemmin. Tärkeintä on se, että valmentaja saa puhallettua sen innostuksen kipinän roihuamaan.

Sitten myöhemmin kansallisen tason valmentajan tärkein tehtävä on suitsia liiallista harjoittelua näiltä tulevilta huippu-urheilijoilta, jotka nuoruuden innossaan eivät ymmärrä levon merkitystä urallaan etenemisessä.

Eli.

Jos huippu-urheiluun rahallisesti halutaan tehokkaasti panostaa niin rahaa tarttis tunkea niiden alkeisvalmentajien taskuun. Niiden valmentajien taskuihin jotka oikeasti sen huippu-urheilijan alun saavat kasvamaan.

Koska valmentaminen on valmentajan oman persoonansa peliin pistämistä ja oman peroonallisuutensa kautta nuorelle eväiden antamista niin on myös typerää pistää näitä valmentajia samaan muottiin. Persoonallisuus on jokaisen oma.

Kun se kipinän puhaltaminen roihuun on se juttu.

Eli näihin ihmisiin pitäisi ne miljoonat satsata, näihin jotka sen lajirakkauden rakentavat, kriteerinä tietysti se, että se joka ei saa nuoria sitoutettua niin voi mennä vaikka lenkille. Pariksi vuodeksi. Tai kymmeneksi.

Siellä on nimittäin alkeisvalmentajinakin niitä jotka tykkäävät kovasti omasta äänestään mutta joilla ei notkeus riitä omaan oppimiseen valmentajana. Ne pitäis pistää lajiliiton toimesta pihalle. Nimittäin jos ei oo näyttöjä niin ei oo myöskään tarvetta. Just sulle.

Tämä on puute suomalaisessa lajivalmennuksessa, että liiton käsivarsi ei yllä sinne ruohonjuuritasolle.

Motivaatio on siis vastaus. Etenkin sen alkeisvalmentajan motivaatio. Se on se juttu.

Laitan tähän vielä kerran uudelleen: ensimmäinen valmentaja rakentaa perustan huippu-urheilijaan!

Lajin alatason (sic!) valmentajien valmentajia tarvitaan menestykseen jos mitaleja halutaan.

Nämä tarvittavat valmentajien valmentajat voisivat luoda sen menestyksen Tokioon ja tuleviin kilvoitteluihin jos heille annetaan mahdollisuus siihen. Niinku sitä rahaa. Että vois jäädä töistä pois ja elää sitä omaa intohimoaan.

Tämä on myös tärkeää ymmärtää, että nämä valmentajat ovat yhtälailla koukussa. Ne haluu valmentaa, kiksit tulee siitä että saa neuvoa ja menestyä urheilijan kautta.

Mutta huonot pitäisi karsia siitä joukosta pois heti alkeistasolla muuten ei hyvä heilu.

Pienten lasten opettajiksi pääsee koulun käyneet mutta pienten lasten valmentajiksi pääsee ne kovaäänisimmät.

Ei hyvä. Eli huono.

No sitten ne urheilujohtajat.

Olen ollut kokouksissa joissa kansanedustajat heiluttivat nuijaa ja myös nyrkkeilyhanskaa (Harri Holkeri SVUL:n kokouksessa heilutti perinteisen puheenjohtajanuijan sijaan nyrkkeilyliiton tarjoamaa nyrkkeilyhanskaa, hassua eiköstä vaan… jukra hitsivieköön..) ja täytyy sanoa, että poliitikoilla on ulosanti kohdallaan ja hengen notkeus kaveerata ihan kenen kanssa vaan.

Kuka nyt sattuu siihen hollille.

Ilkka Kanervan kanssa ollaan myös oltu samassa kokouksessa. Minä muistan hänet, hän ei minua.

Tai kuten kaverilleni kävi kun Veikkauksen taannoinen pomo luuli häntä minuksi, kaverini kun oli samanlainen lyhyttukkainen. Tämä Hilkan mies sujuvasti taputteli olalle ja muisteli miten oli ollut hauskaa ja antoisaa viimeksi.

Eli poliitikot ovat vallan mainioita urheilujohtajia, ne kun puhuu ihan mistä vaan ja ihan miten pitkään halutaan.

Se, että onko siitä mitään hyötyä muille kuin tälle poliitikolle voidaan olla montaa mieltä mutta rehellinen vastaus on ei.

Ei niistä ole ollut mitään hyötyä muille kuin niille itselleen.

Ei siitä ole mitään hyötyä lajin urheilijoiden menestykselle, että Esko Aho on ollut hiihtoliiton johdossa tai Ilkka Kanerva Suomen Urheiluliiton johdossa.

Sen toki saa mitä tilaa.

Josta yhteenvetoon:

  • urheilijat tekevät menestyksensä itse, valmentajansa ohjaamana, itsekkäistä syistä
  • urheilujohtajat tekevät menestyksensä itse, itsekkäistä syistä

Eli kun se Mika Kojonkoski Riossa selitteli tekemättömyyksiään parhain päin niin kävi ilmi, että se on hyvä mäkihyppyvalmentaja mutta ihan huono urheilujohtaja. Sillä oli paskat selitykset.

Kannattais ottaa selityskurssit Kanervan Ikeltä ja Esko Aholta, niillä on puheet kohdallaan.

Toisaalta kun meillä on ne samat poliitikot jotka ei osaa laittaa maan taloutta ja hyvinvointia kuntoon niin ei kannata hirveesti odottaa tulosta noilta urheilupoliitikoiltakaan.

 

 

Mutta tosin urheilijat ovat siellä treeneissä tänäänkin.

 

P.S.

Uutinen lehdessä: Lähintä tähteä kiertävältä planeetalta on löytynyt elämälle kelvolliset olosuhteet. Niinpä, ainakin toistaiseksi.

Luin sohvalla kirjaa kun alkoi tuntua, että huoneessa on joku.

Onko saniaisen, eli sananjalan juuret sitä jutun juurta?

Ei kiirettä, kuuntelen sohvalla kun pyykit kuivuu.

Facebook ravintolakuvat ovat erilaisia kuin ennen, ennen pöydillä ajelehti tupakka-askeja, nykyään älypuhelimia. Molempia tosin näplätään aika-ajoin illan kuluessa silmät kiiluen.