Saksaamalla

No niin ystävät kalliit ja miksei vähän halvemmatkin, taas on sen aika, että Saksasta on lähdettävä.

Työt loppuivat viime kesänä, tekemisen puute ei heti iskenyt koska ostin moottoripyörän. Honda CBR 1000 RR. Kivaa kyytiä, mukavasti lähti kun rannetta vähän käänsi. Alpit tuli taas nähtyä läheltä. Kyseinen pyörä on tosin pitkälle matkalle vähän puuduttava. Kirjaimellisesti.

Sveitsi on muuten pinta-alaltaan Euroopan suurin maa, nimittäin jos reunoista ottaisi kiinni ja vetäisisi suoraksi niin peittäisi puolet maanosasta.

Syksyn tullen hankkiuduin pyörästä eroon ja jatkoin työn hakemista. Muutamat keskustelut tuli käytyä mutta ne eivät edenneet mihinkään, joten oli johtopäätösten aika.

Päätökseksi tuli, että muutan Suomen Varkauteen huhtikuun alussa. Takaisin Savoon. Iisalmessa tuli aikoinaan asuttua yksitoista vuotta, sinä aikana opin kielen ja tavat joten savonmaille on melko helppo asettua. Heleppo.

Varkaudessa on myös loistavat harrastusmahdollisuudet. Paljon vettä ympärillä, järviä, jokia ja lampia käydä kalassa ja vieressä Metsähallituksen 7000 hehtaaria sienestykseen ja metsästykseen. Odotan innolla.

Koiran hankinta on myös ollut pohdinnassa ja olenkin käynyt keskusteluja kasvattajien kanssa. Parsonrussellterrieri valikoitui roduksi. Pohdin myös saksanseisojaa mutta tuo terrieri on monikäyttöisempi, täällä Saksassa sillä metsästetään kaikkea; kauriita, jänistä, vesilintua ja kyyhkyjä. Kooltaan parsonrussellterrieri on erittäin kompakti, voidaan vaikka jakaa retkellä sama makuupussi, eväiden lisäksi.

Eli Saksa on tällä erää nähty, enää ei tarttis siis kun pakata ja lähteä…

No mitä Saksasta jäi tällä reissulla käteen?

Saksan Plussat

  • Autot
    • autot eivät maksa kohtuuttomia, varsinkaan kotimaiset
    • autojen huollot eivät myöskään maksa hirveitä eikä maltaita
    • varaosia ja kulutusosia saa kohtuuhinnalla
  • Tiet
    • tiet ovat hyvässä kunnossa
    • moottoriteillä saa vieläkin pääsääntöisesti saa ajaa tuhatta ja sataa, eli matka joutuu
  • Liikennekulttuuri
    • liikennekulttuuri on hyvällä mallilla, ihmiset ymmärtävät, että yhteistyö on hyväksi kaikille tiellä liikkujille, se lisää turvallisuutta, varsinkin kovissa nopeuksissa. Saksan hyvän liikennekulttuurin huomaa selvästi kun käväisee kontrastia katsomassa Itävallassa tai Sveitsissä, joissa ei osata ajaa yhdessä. Ei väistetä, ei anneta periksi, olen oikeassa, minä ensin, minä minä…. Tulee hakematta suomalainen liikenne mieleen
  • Alkoholikulttuuri
    • Saksassa ja muuallakin täällä etelässä osataan olla viinaksien kanssa, olut suorastaan kuuluu kulttuuriin. Olut on ruokajuoma kuten viinikin, humalaisia näkyy ja laulu raikaa mutta rähinöitsijöitä ei tule vastaan. Eli juoda saa, humalassa saa olla ja hauskaa pitää. Saksassa ei viinan kanssa juurikaan pidetä ikävää. Alkoholikulttuuriin lienee syynä se, että alkoholijuomia saa mistä vain ja milloin vain. Eli vapaus tuo mukanaan myös vastuun, vastuun omasta juomisesta ja käytöksestä, täällä ei holhota aikuisia ihmisiä
  • Selkeä pyrkimys korkeaan laatuun, niin teollisessa valmistuksessa kuin omassa elämisessäkin
    • autot ovat hyvä esimerkki laadusta, myös muu teollinen tuotanto noudattaa laadun suhteen varsin korkeita standardeja
  • Eurolla saa
    • Vaikka verotus on korkea niin rahan ostovoima on myös hyvä Saksassa, eläminen on ostovoimasta johtuen edullisempaa täällä kuin Suomessa, esimerkkinä vaikka se, että hyvän aussiviinipullon saa parilla eurolla, makkarassakin pääasiallinen ainesosa on liha.

 

Saksan Miinukset

  • Pullotettu vesi
    • hanavettä voi juoda mutta se maistuu. Käyttövesi suodatetaan aktiivihiilisuodattimen läpi, pääasiassa siksi että saadaan siitä kalkki pois. Eli poikkeuksetta kaikki juovat pullotettua vettä, hiilihapolla tai ilman. Kierto on verrattain nopea, eli vanhaa vettä ei joudu ostamaan, mutta pullovesi on epänormaali juttu, suomalaiselle.
  • Sääntöjä ja kirjoittamattomia sääntöjä
    • saksalaiset joutuvat asumaan melko ahtaasti, johtuen kahdeksastakymmenestä miljoonasta ihmisestä Suomen kokoisella alueella, joten täällä on paljon sääntöjä ja myös kirjoittamattomia sääntöjä. Molempiin ulkomaan ihminen törmää ennen pitkää, seurauksena henkistä ihottumaa itselleen ja alkuasukkaille.
  • Ei jokamiehen oikeuksia
    • ei tietenkään voi olla, johtuen ihmismäärästä, ks. edellinen. Metsästykseen ja kalastukseen täytyy tenttiä luvat. Jep, kalastukseen myös, ordnungsgemäß…, kaikki maat ja metsät ovat yksityisomistuksessa (paitsi armeijan harjoitusalueet). Metsässä saa siis kävellä mutta varovasti.
  • Saksalainen kaveeraa pääasiassa vain toisen saksalaisen kanssa.
    • ulkomaanpellet voivat siis olla keskenänsä. Minulla on kokemusta Saksasta noin kuuden vuoden ajalta ja oma kokemukseni sanoo, että on hyvin harvinaista, että saksalaisesta saa hyvän kaverin. Vertailukohtana Brasilian neljä vuotta, siellä se ei ollut harvinaista. Joten tämä kohta voisi toki olla myös tuolla plussapuolella, hehee…
  • Muutosvastarinta on kova, näin on aina tehty ja minulle eniten
    • tämä saattaa liittyä noihin sääntöihin ja kirjoittamattomiin sääntöihin, on opittu että oma etu ensin ja mikään ei muutu. Saksalainen ihminen on melko itsekäs ja itsepäinen, sen vuoksi joskus rasittava ja hankala työkaveri.
  • Liikaa ihmisiä Suomen kokoisella alueella
    • Erästelyyn taipuvaisena silloin tällöin ahdistaa tämä ihmisten määrä, koska minulle on ollut jo pitkään tärkeää, että pääsee ihmiskunnasta välillä vähän loitommaksi, sinne korpeen.

Yhteenvetona voisi sanoa, että kiva oli käydä, kivampi on lähteä.

Eli Suomeen vaan, kavereiden kommentit hintatasosta ja melankoliasta ja ahdistuksesta, sekä säästä ohitin triviaaleina. Melankoliahan on pukeutumiskysymys. Samaten ahdistus.

Suomi on kaikista maailman maista se helpoin vaihtoehto. Tuttu jo valmiiksi. Suunnilleen kaikki toimii hyvin. Kieli taittuu ja ihmisiä ymmärtää vaikka ne olis hiljaakin. Harrastukset helppo toteuttaa: erästely ja sienestys, kalastus, biljardi, ehkä jooga uutena, golf, hiljaa oleminen, lukeminen ja kirjoittaminen, kirjastoissa ramppaaminen.

Nähdään siis seuraavan kerran Varkaudessa, tai jossain metsässä.

P.S.

Pitäisi sinne Norjaankin saada se Kojonkosken lanseeraama Urheilijan Polku niin eivät olisi noin ylivoimaisia hiihtelyssä.

Hei Persut ja muut kiihkoilijat, se siellä internetissä on Some eikä Somme.

Välillä tuntuu, että somessa poliitikoilla ja ihmisillä menee vellit ja housut sekaisin.

Mukava jos establishmentti Suomessakin vähän edes koki huolestumista Britannian Brexitistä ja Trumpin valinnasta, kyselivät toisiltaan että tunsitko josko tämä norsunluutorni äsken huojahti?

Advertisements

Rio de Janeirossa kävivät mutkan

Olen aikoinani valmentanut pari SM mitalistia ja myöhemmin haahuillut SVUL:n käytävillä urheilujohtajana, eli jonkinlaista kulmaa löytyy sanoa olympiamenestyksestä pari sanaa.

Suomen kansa pahoitti mielensä Rion olympialaisten aikana kahdesta asiasta. Urheilijat eivät menestyneet ja urheilujohto selitteli asiaa varsin kömpelösti.

Tarkennuksena se, että Suomen kansa (myös suomen kansa, suomenkansa, Suomalaiset, isämmaalliset..) tarkoittaa tässä yhteydessä niitä jotka jaksoivat asiasta kiihtyä ja joista pressi on innostunut kirjoittamaan.

Ei siis koske niitä ihmisiä joita huippu-urheilu ei kiinnosta tipan tippaa. Joita myös on varsin suuri osuus maamme asujaimistosta.

Mutta.

Nuo urheiluhullut siis pettyivät.

Pettyivät kahteen asiaan: huonoon menestykseen ja huonoihin selityksiin. Käsitelläänpä nämä eriksensä.

Jotta urheilija menestyy lajinsa huipulla tarvitaan huikea halu lajin harjoitteluun, eli harjoittelusta pitää tulla intohimo ja oman itsensä toteuttamisen tie. Motivaation pitää olla niin suuri, että melkein kaikki muut elämän osa-alueet jäävät toisiksi.

Intohimo on siis se juttu ja harjoittelusta saatu nautinto on se palkinto.

Tykkänään toinen asia on se, että tuleeko tällaisesta tyypistä koskaan yhteiskuntakelpoista ihmistä. Mutta se on toinen asia se, kun urheilijoita tehdään.

Yksiniittisyyttä siis tarvitaan jos huipulle tekee mieli.

No, mistä sitä motivaatiota saa ostaa?

Se on sen urheilijan henkilökohtaisen valmentajan tehtävä rakentaa se motivaatio, lajiin sitouttamiseksikin sanottu, hyvällä ohjaamisella ja palautteen annolla. Lajin perusasioiden opettelemisella ja osaamisesta ja oppimisesta ilahtumisella.

Ikävät ja mukavat asiat pitää sanoa suoraan. Toki niin, että urheilijan prinsessamekko ei siitä mene ryppyyn. Eli sen valmentajan pitää osata olla ihmisten kanssa, myös urheilijoiden.

Huippu-urheilijan peruskiven muuraus tapahtuu siis lajin kuin lajin ensimmäisten harjoitusten aikana. Se ensimmäinen valmentaja on se tärkein valmentaja joka luo sen sitoutumisen lajiin.

Olen omaa lajiani seuranneena huomannut, että on aivan sama mitä se ensimmäinen valmentaja opettaa itse lajista ja sen tekniikasta. Virheet voidaan korjata helposti myöhemmin. Tärkeintä on se, että valmentaja saa puhallettua sen innostuksen kipinän roihuamaan.

Sitten myöhemmin kansallisen tason valmentajan tärkein tehtävä on suitsia liiallista harjoittelua näiltä tulevilta huippu-urheilijoilta, jotka nuoruuden innossaan eivät ymmärrä levon merkitystä urallaan etenemisessä.

Eli.

Jos huippu-urheiluun rahallisesti halutaan tehokkaasti panostaa niin rahaa tarttis tunkea niiden alkeisvalmentajien taskuun. Niiden valmentajien taskuihin jotka oikeasti sen huippu-urheilijan alun saavat kasvamaan.

Koska valmentaminen on valmentajan oman persoonansa peliin pistämistä ja oman peroonallisuutensa kautta nuorelle eväiden antamista niin on myös typerää pistää näitä valmentajia samaan muottiin. Persoonallisuus on jokaisen oma.

Kun se kipinän puhaltaminen roihuun on se juttu.

Eli näihin ihmisiin pitäisi ne miljoonat satsata, näihin jotka sen lajirakkauden rakentavat, kriteerinä tietysti se, että se joka ei saa nuoria sitoutettua niin voi mennä vaikka lenkille. Pariksi vuodeksi. Tai kymmeneksi.

Siellä on nimittäin alkeisvalmentajinakin niitä jotka tykkäävät kovasti omasta äänestään mutta joilla ei notkeus riitä omaan oppimiseen valmentajana. Ne pitäis pistää lajiliiton toimesta pihalle. Nimittäin jos ei oo näyttöjä niin ei oo myöskään tarvetta. Just sulle.

Tämä on puute suomalaisessa lajivalmennuksessa, että liiton käsivarsi ei yllä sinne ruohonjuuritasolle.

Motivaatio on siis vastaus. Etenkin sen alkeisvalmentajan motivaatio. Se on se juttu.

Laitan tähän vielä kerran uudelleen: ensimmäinen valmentaja rakentaa perustan huippu-urheilijaan!

Lajin alatason (sic!) valmentajien valmentajia tarvitaan menestykseen jos mitaleja halutaan.

Nämä tarvittavat valmentajien valmentajat voisivat luoda sen menestyksen Tokioon ja tuleviin kilvoitteluihin jos heille annetaan mahdollisuus siihen. Niinku sitä rahaa. Että vois jäädä töistä pois ja elää sitä omaa intohimoaan.

Tämä on myös tärkeää ymmärtää, että nämä valmentajat ovat yhtälailla koukussa. Ne haluu valmentaa, kiksit tulee siitä että saa neuvoa ja menestyä urheilijan kautta.

Mutta huonot pitäisi karsia siitä joukosta pois heti alkeistasolla muuten ei hyvä heilu.

Pienten lasten opettajiksi pääsee koulun käyneet mutta pienten lasten valmentajiksi pääsee ne kovaäänisimmät.

Ei hyvä. Eli huono.

No sitten ne urheilujohtajat.

Olen ollut kokouksissa joissa kansanedustajat heiluttivat nuijaa ja myös nyrkkeilyhanskaa (Harri Holkeri SVUL:n kokouksessa heilutti perinteisen puheenjohtajanuijan sijaan nyrkkeilyliiton tarjoamaa nyrkkeilyhanskaa, hassua eiköstä vaan… jukra hitsivieköön..) ja täytyy sanoa, että poliitikoilla on ulosanti kohdallaan ja hengen notkeus kaveerata ihan kenen kanssa vaan.

Kuka nyt sattuu siihen hollille.

Ilkka Kanervan kanssa ollaan myös oltu samassa kokouksessa. Minä muistan hänet, hän ei minua.

Tai kuten kaverilleni kävi kun Veikkauksen taannoinen pomo luuli häntä minuksi, kaverini kun oli samanlainen lyhyttukkainen. Tämä Hilkan mies sujuvasti taputteli olalle ja muisteli miten oli ollut hauskaa ja antoisaa viimeksi.

Eli poliitikot ovat vallan mainioita urheilujohtajia, ne kun puhuu ihan mistä vaan ja ihan miten pitkään halutaan.

Se, että onko siitä mitään hyötyä muille kuin tälle poliitikolle voidaan olla montaa mieltä mutta rehellinen vastaus on ei.

Ei niistä ole ollut mitään hyötyä muille kuin niille itselleen.

Ei siitä ole mitään hyötyä lajin urheilijoiden menestykselle, että Esko Aho on ollut hiihtoliiton johdossa tai Ilkka Kanerva Suomen Urheiluliiton johdossa.

Sen toki saa mitä tilaa.

Josta yhteenvetoon:

  • urheilijat tekevät menestyksensä itse, valmentajansa ohjaamana, itsekkäistä syistä
  • urheilujohtajat tekevät menestyksensä itse, itsekkäistä syistä

Eli kun se Mika Kojonkoski Riossa selitteli tekemättömyyksiään parhain päin niin kävi ilmi, että se on hyvä mäkihyppyvalmentaja mutta ihan huono urheilujohtaja. Sillä oli paskat selitykset.

Kannattais ottaa selityskurssit Kanervan Ikeltä ja Esko Aholta, niillä on puheet kohdallaan.

Toisaalta kun meillä on ne samat poliitikot jotka ei osaa laittaa maan taloutta ja hyvinvointia kuntoon niin ei kannata hirveesti odottaa tulosta noilta urheilupoliitikoiltakaan.

 

 

Mutta tosin urheilijat ovat siellä treeneissä tänäänkin.

 

P.S.

Uutinen lehdessä: Lähintä tähteä kiertävältä planeetalta on löytynyt elämälle kelvolliset olosuhteet. Niinpä, ainakin toistaiseksi.

Luin sohvalla kirjaa kun alkoi tuntua, että huoneessa on joku.

Onko saniaisen, eli sananjalan juuret sitä jutun juurta?

Ei kiirettä, kuuntelen sohvalla kun pyykit kuivuu.

Facebook ravintolakuvat ovat erilaisia kuin ennen, ennen pöydillä ajelehti tupakka-askeja, nykyään älypuhelimia. Molempia tosin näplätään aika-ajoin illan kuluessa silmät kiiluen.